Ristiveto - » Rokotukset ja höpsis
Ristiveto

« Kirkko keskellä muslimikylää | Demokratian ylistys »

Rokotukset ja höpsis

Aihe kansanusko, koulutus, maailmankuva, politiikka, yhteiskunta, 10.3.2019 15:51, Merja Hermonen

Äitini siskolle kävi huonosti. Elettiin tappavan tuberkuloosin, uusien rokotteiden ja samalla rokotuspelon aikaa. Perheissä liikkui puheita, että osa lapsista sairastui rokotteista, ehkä jopa kuoli niihin. Neuvola ohjasi rokottamaan, ihmisten puheet saivat jättämään rokottamatta.

Tätini oli tavallisen köyhän perheen vanhin tytär, ainoa kouluja käymään lähtenyt esikoinen. Aili kuoli 20-vuotiaana tuberkuloosiin, jota vastaan suomalaisia oli jo alettu rokottaa.

Lääketieteellinen tieto ja tutkimus ovat muuttaneet maailmaa ja parantaneet roimasti ihmisten elämän laatua. Koko kansaa rokottamalla on hävitetty kokonaisten kansojen vitsauksia. On vaikea käsittää, millaista tuhoa, tuskaa ja pelkoa epidemioina levinneet taudit ovat vielä pari sukupolvea sitten Suomessa kylväneet.

Ihminen on pohjimmiltaan pelokas eläin, joka uskoo, mitä tahtoo. Isoin osa koulun käyneistä ihmisistä tietää, että rokotusvasteen väestössä pitää olla hyvin kattava, jotta vaarallisten tautien epidemiaksi riistäytyminen saadaan estettyä. Yleinen etu siis vaatii rokottamaan käytännössä lähes kaikki. Italiassa rokotuspakko on tulossa lakiin. Tarkkaan ottaen edelleen on kuitenkin olemassa se hyttysen kokoinen riski, että joku saa jostain rokotuksesta jonkin vakavan jälkiseuraamuksen. Eettisesti vastakkain ovat yleinen etu ja yksilön oikeus fyysiseen koskemattomuuteen niin halutessaan.

Rokotusvastaisuuden ilmiötä nimitetään tiedeharrastajien joukossa kansanomaisesti rokotushöpsismiksi. Rokotusvastaisuuden aktiivinen levittäminen näyttäytyy haitallisten käytäntöjen puolesta maallikkosaarnaamisena. Järki sanoo, että vahingolliselle aatteellisuudelle on oltava jonkinlaiset rajat. Juuri nyt Italiassa julkisia varoja ei haluta käyttää esimerkiksi rokottamattomien lasten koulutukseen.

Olipa ihminen rokotettu tai jätetty rokottamatta, sairaus on vakava paikka. Hädän tullessa ihmisen pitäisi auttaa toista. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat kautta aikojen vakavimmissa paikoissa rukoilleet sairaiden lastensa puolesta, ja lapset vasta tulisesti läheistensä puolesta rukoilevatkin. Elämä on edelleen joskus hauras, mutta toivo sitkeä. Ihmeitä toivotaan. Lohtua kaivataan. Pelkojen kohtaamiseen myös opitaan.

Parasta olisi siis olla ennalta viisas rokotusasioissa. Haitallisen höpsististä asennetta rokottamiseen, niin kuin ylipäätään muitakin pelkotiloja, voidaan täsmäkohdata ja hälventää. Toivottavasti ihmisiä ei Suomessa jouduta mielipidevalintojensa takia karsinoimaan yleisesti erilaisen julkisen opetuksen tai hoidon piiriin.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen pappia kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat uskontojenvälisen dialogikeskuksen johtaja Aaro Rytkönen, pastori Sinikka Pietilä, asiantuntija, pastori Laura Arikka, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra Merja Hermonen, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherra Risto Leppänen, pastori, asiantuntija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Sivut

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS