Ristiveto - » Eläköön Jaska Jokunen
Ristiveto

« Huomaa hyvä | Tytöt etusijalle ja uskontojen ihmiset rukoilemaan yhdessä »

Eläköön Jaska Jokunen

Aihe Rakkaus, elämäntaito, ihmiskäsitys, ihmissuhteet, ihmisyys, 14.1.2019 10:16, Petri Merenlahti

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt kirjahaaste, ja kaverit ovat listanneet suosikkilukemistojaan. Minäkin aloin miettiä omiani, ja mieleen nousivat Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvat. Niiden pyöreäpäinen lähiölapsi Jaska Jokunen jäi vaivaamaan minua jo pienenä.

Jaska oli surullisen hahmon ritari, jonka huono onni ja kolhiintunut itsetunto ruokkivat toisiaan. Hänen kipparoimansa nappulaliigajoukkue ei koskaan voittanut ainuttakaan ottelua. Kaamea leijoja syövä puu ahmi kaikki hänen lennokkinsa. Hänen epäonnistumisilleen naurettiin, ja teettipä tyly naapurintyttö Tellu hänen monista vioistaan ihan diakuvasarjankin.

Nimensä mukaisesti Jaska Jokunen edusti arkipäiväisyyttä ja tavallisuutta maailmassa, joka oli kilpailuhenkinen ja suosi huomionkipeitä. Ystäviä saadakseen oli menestyttävä ja erotuttava joukosta. Sankareita ihailtiin, häviäjät söivät välitunnilla eväänsä yksin. Kontrasti oli täydellinen, kun menestyjistä suurin oli Jaska Jokusen oma koira. Legendaarinen Ressu niitti mainetta milloin lentäjäsankarina, milloin bestsellerkirjailijana.

Surullisinta Jaska Jokusen hahmossa oli, että hän tuntui menettäneen uskonsa rakkauden voimaan: hänenkaltaisensa mitättömyys ei koskaan kiinnittäisi Pienen punatukkaisen tytön huomiota, ja hän olisi aina liian ujo tehdäkseen itseään tykö. Lohduttomuudessaan Jaska tuo mieleen Ranskan kirjallisuuden kauhukakaran Michel Houellebecqin ja tämän teosten ilottoman, konsumeristisen rakkauskuvan. Niissä maailma jakautuu rakastettaviin ja yksinäisiin – niihin, jotka ovat toisten silmissä kiinnostavia ja haluttavia, ja niihin, jotka eivät.

Viime sunnuntaina katselin ihan oikeaa, elävää tenavalaumaa, kun tulevan kesän rippikoululaiset olivat saapuneet kirkkoon messuvieraiksi. Liki sata tosielämän Tellua, Jaskaa, Eppua ja Sallia. Riittääkö heillä uskoa siihen, että he kaikki kuuluvat rakastettavien joukkoon – silloinkin, kun menestys lipeää käsistä ja sankaruus karkaa tavoittamattomiin? Silloinkin, kun juuri heistä ei ole voittajiksi.

Vanhemmilla on taipumus olla ylpeä lapsistaan: katsokaa nyt, miten se kävelee ja puhuukin, ja miten hienon maalin se teki ja kuinka se soittaa kauniisti! Selvää sankariainesta. Mutta miten sitä muistaisi kertoa, kuinka tärkeä ja rakas toinen on ihan vain itsessään, ilman saavutuksia ja ansioita? Kuinka kallisarvoinen vain siksi, että on maailmankaikkeuden ainut tuo eikä kukaan muu. Kuinka huomionarvoinen, kuinka ainutlaatuinen, kuinka korvaamaton.

Juuri sinä, Jaska Jokunen.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen pappia kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat uskontojenvälisen dialogikeskuksen johtaja Aaro Rytkönen, pastori Sinikka Pietilä, asiantuntija, pastori Laura Arikka, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra Merja Hermonen, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherra Risto Leppänen, pastori, asiantuntija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Sivut

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS