Ristiveto - » Miksi en ihaile ketään?
Ristiveto

« Ilmastosynti, ilmastoarmo, ilmastopelastus? | ”Kyllä minä nyt voisin sittenkin äänestää” »

Miksi en ihaile ketään?

Aihe Rakkaus, avioliitto, elämäntaito, ihmissuhteet, itsetuntemus, 23.10.2018 12:07, Petri Merenlahti

Huomaan olevani keski-ikäinen. Ajattelen ja tunnen niin kuin monet keski-ikäiset ajattelevat ja tuntevat. Sen myötä joistakin tunteista on tullut minulle vähemmän tarpeellisia kuin ennen. Kaipaan ja osoitan niitä yhä harvemmin. Yksi niistä on ihailu.

Enkä nyt tarkoita, että ihailemisessa, tai ihailluksi tulemisessa, olisi jotakin vikaa. Muistan yhä, miten nuorempana valo- ja vetovoimaiset tyypit auttoivat asettamaan tavoitteita: tuollaiseksi minäkin haluan tulla, ja jonkun tuollaisen kanssa jakaa elämäni. Fanittaminen oli tunteiden ja arvostusten harjoitussali, ja hyvä niin.

Keski-ikäisyydestäni huolimatta en myöskään kuvittele olevani niin osaava tai kokenut, ettei olisi enää ketään, jota katsoa ylöspäin. Pikemminkin ihailu, tai ihailtavaksi antautuminen, tuntuu olevan ristiriidassa muiden aikuisuuden velvoitteiden kanssa. Ehkä parhaiten sen huomaa parisuhteessa – niin kuin niin monen muunkin asian. Kun puolison kanssa tulee puhe muista kuin meistä kahdesta, siinä on toki sijaa monenlaiselle arvostavalle kielenkäytölle. Ihailu ei kuitenkaan välttämättä kuulu niihin.

Että avoimesti ihailisi jotakuta enemmän kuin puolisoaan – vaikkapa saavutusten, ulkonäön, luonteen tai kyvykkyyden perusteella – ei jotenkin tunnu hyvältä ajatukselta. Vielä ikävämmältä tuntuisi, jos puoliso tekisi niin: ”Kyllähän sinullakin vauhtia piisaa, mutta et sinä nyt sentään mikään Usain Bolt ole.” Puolisoa jos ketä pitäisi oikeastaan jaksaa ihailla yli kaiken, aina vain.

Mutta voiko ihailla sellaista, jota rakastaa? Voiko ihailla ihmistä, jonka tuntee, heikkouksineen ja puutteineen, omituisuuksineen ja rasittavuuksineen, erehdyksineen ja laiminlyönteineen? Ja toisaalta: miksi pitäisi? Miksi ihailla, jos voi tuntea toista kohtaan nälkää ja janoa, kaipuuta ja kiitollisuutta, halua ja turhautumista?

Ja eikö lopulta ihan sitä samaa pitäisi tarjota kaikille muillekin, kohtuullisessa määrin, muutettavat muuttaen? Kuka tarvitsee tuntemattomien ihailua enemmän kuin vastavuoroista kiintymystä? Eivätkö kohtaamiemme ihmisten ainutkertaisuus ja yhteiset kokemuksemme – pikemminkin kuin heidän ominaisuutensa, asemansa ja saavutuksensa – ole heitä kohtaan tuntemamme arvostuksen ja kiitollisuuden pohjimmainen syy?

“Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”, Jeesus opetti, ja luulenpa että hänellä oli mielessään muutakin kuin sentimentaalista tunnehöttöä. Rakkaus ei ollut hänelle mielentila vaan ihmisten välisten suhteiden perusmalli. Sen pohjalta voi ymmärtää, millainen velvoite ja mahdollisuus on katsoa toista ihmistä vertaisenaan, samanarvoisena, silmien tasalta.

Yksi Vastaus artikkeliin “Miksi en ihaile ketään?”

TK: 6.11.2018 kello 13:41

Olen itse alle 30 ja ihailua en ole kokenut vuosiin ketään kohtaan. En edes vanhempiani. Se johtuu siitä että kaikissa meissä on vikamme. Mitä vanhemmaksi elää sitä enemmän vikoja huomaa muissa (ja myös itsessä). En todellakaan tunne olevani muiden yläpuolella vaan useissa asioista tavallistakin pässimpi yksilö. Ihailussa on sekin vika ettei yksilö voi kuitenkaan olla kukaan muu kuin oma itsensä. Joten ollaan vain parhaita versioita itsestämme!

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS