Ristiveto - » Digiloikka on iloinen asia
Ristiveto

« Haussa hallintoihmisiä | Muuttuuko kirkko – ja mihin suuntaan? »

Digiloikka on iloinen asia

Aihe Yleinen, 3.9.2018 11:33, Juha Luodeslampi

Monien koulujen ja oppilaitosten arkipäivää ovat erilaiset digimateriaalit ja verkko-opinnot. Kehitys on ollut näkyvissä jo pitkään. Itse sain olla mukana kehittelemässä alan pedagogisia innovaatioita 90-luvun alkupuolella. Tietokoneavusteisesta oppimisesta puhuttiin paljon jo 1980-luvulla. Tuolloin havaittiin hyvin nopeasti myös erilaisia pedagogisia haasteita. Sellainen oppimisohjelma oli helppo tehdä, joka perustui saman asian väsymättömään toistamiseen tai pelkän oikean tai väärän vastauksen toteamiseen.

80-luvun koulupolitiikka lähti tasa-arvon ajatuksesta, jossa kaikkia pyritään kouluttamaan tasa-arvoisesti. Opettajat ovat seuranneet tätä ajatusta varsin pitkään. Kouluihin alkoi virrata markkinaliberaaliin ajatteluun hyvin sopivia jatkuvan arvioinnin ja mittaamisen ajatuksia sekä tehokkuuden tarkkailua. Tätä nykyä talouden perusteet riittävät lähes kaikkien asioiden argumentiksi. Tämä näkyy myös siinä, että rahalla mitataan oppilaitosten tehokkuutta. Se ohjaa tätä kautta voimakkaasti pedagogiikkaa siihen, että on kannattavaa saada opiskelija valmistumaan ammattiin nopeasti ja vähäisellä lähiopetuksella, johon verkkomateriaalit tarjoavat oivan väylän.

Olen viime aikoina tutustunut lukion fysiikan verkkomateriaaliin, jonka on tarkoitus korvata oppikirja ja auttaa opiskelijaa oppimaan harjoitusten muodossa. On todella hämmentävää nähdä miten 30 vuotta sitten tunnistettuihin ongelmiin ei ole osattu tarttua. Opiskelija tekee verkossa harjoitustehtäviä, jotka opettaja on valinnut. Kun tehtävä on tehty voi painaa nappia joka lähettää tehtävän. Tämän jälkeen saa tiedon mikä oli oikein ja mikä oli väärin. Ohjelmisto ei kerro miksi asia oli väärin tai miten oikeaan tulokseen päästään. Näitä tehtäviä opettaja voi halutessaan käyttää jatkuvan arvioinnin mittarina. Materiaalissa on toki asia selitettynä murto-osalla siitä tekstistä mikä ennen oli oppikirjoissa, mutta on selvää, että se ei tähtää asian ymmärtämiseen vaan siihen että tieto etsitään jostain muualta. Toivottavasti opettajat käyvät digimateriaalin tehtävät seikkaperäisesti tunneilla läpi ja mahdollistavat virheistä oppimista.

Oppiminen ja kasvaminen ovat monimutkaisia ilmiöitä. Siihen tarvitaan myös aikaa ja kuulluksi tulemista. On hyvä ymmärtää, että kouluelämä on elämää. Se ei ole vain jokin välivaihe vaan arvokasta sinänsä. Jos digiloikka säästää aikaa ja on tehokasta, niin entiseen verrattuna pitäisi olla laajemmat resurssit ihmisen kohtaamiselle ja kouluelämälle. Nyt voisi olla resursseja sille, että kaikilla olisi hyvä kouluelämä. Tätäkö digiloikka tarkoittaa?

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS