Ristiveto - » Hihhuleita ja moralisteja?
Ristiveto

« Ilmastopakolaisena saaristossa | Mitä jos kirkon työntekijän olisi pakko käydä kirkossa? »

Hihhuleita ja moralisteja?

Aihe Seurakunta, Seurakuntavaalit, jumalanpalvelus, kirkko, maallistuminen, usko, uskonto, 7.8.2018 10:55, Petri Merenlahti

Matkalla Manner-Euroopassa oli tilaisuus tutustua paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan. Siellä pohdittiin elämää ja kirkonmenoa nykyaikaisen suurkaupungin vilskeessä. Monet kysymykset olivat samoja kuin vaikkapa Turussa, Helsingissä tai Tampereella. Nuoriso maallistuu, hipsterit valtaavat vanhat työläiskaupunginosat, turvapaikanhakijat kyselevät kirkkoturvasta.

Paikallisen seurakuntaneuvoston puheenjohtaja, kiltin ja totisen näköinen keski-ikäinen mies, kuvaili keitä kirkolla käy:

– Meillä on paljon perinteisesti ajattelevaa väkeä, joka toivoo, etteivät asiat muuttuisi liikaa. Sitten meillä on paljon yhteiskunnallisesti tiedostavia aktivisteja, jotka voivat olla välillä aika tinkimättömiä. Ja on meillä toki paljon myös ihan normaaleja ihmisiä.

Hymyilyttihän se – että ihan normaalejakin joukossa. Hymyilytti, ja pisti miettimään. Onko kirkosta tulossa yhtäältä muutosta pelkäävien ja toisaalta moraalisten suorittajien liike? Riittääkö siellä tilaa satunnaiselle tapakristitylle?

*

Suomessa kirkkoon kuuluu yli 70 % väestöstä – yhteensä 3,9 miljoonaa ihmistä. Niin suureen joukkoon mahtuu paljon tuiki tavallisia. Moni myös harjoittaa hengellisyyttään säännöllisesti: neljäsosa suomalaisista rukoilee joka päivä ja kolmannes vähintään kerran viikossa. Miten tavalliset rivijäsenet näkyvät kirkon toiminnassa ja päätöksenteossa? Onko kirkko heidän näköisensä?

Viime kirkollisvaalien äänestysprosentti oli 15,5. Uurnille vaivautui vain kirkkokansan vaikuttamishaluisin osa. Sen piirissä korostuvat niin vanhoillisuus ja arvokonservatismi kuin moraalinvartijan kutsumuskin.

Tavallaan alhaisen äänestysaktiivisuuden ymmärtää: jos jumalanpalveluksiin osallistuu kuukausittain yhdeksän prosenttia suomalaisista, miksi kirkon hallinto kiinnostaisi enemmän? Ehkä kirkko on ihmisten mielissä muutenkin eri maata kuin politiikka tai yhdistystoiminta, joiden parissa kokoustetaan ja äänestellään. Kirkonpenkissä pohditaan ikuisuusasioita ja oman elämän tilaa.

Silti normaalijäsenen soisi olevan kansankirkossa kotonaan, ei vain joidenkin hengellisesti tai moraalisesti kykenevämpien vieraana. Seurakuntalaiseksi ei tulla niin, että erottuu tavallista kristillisemmillä puheilla, käytöksellä tai elämäntapavalinnoilla. Seurakuntalaiseksi tullaan kasteessa, ja seurakuntalaisia ovat kaikki kirkon jäsenet.

*

Ajatus normi-ihmisistä kilpailuhenkisten uskonsisarustensa puristuksissa palasi mieleen, kuin törmäsin brittiterapeutti Mark Vernonin kirjoitukseen Church Times -lehden verkkosivuilla. Vernonin mukaan niin herätyskristityt kuin kirkon liberaalitkin tuntuvat olevan kiinnostuneita muista ihmisistä lähinnä tilastomerkintöinä. Yhdet värväävät väkeä tosiuskovaisten joukkoon ja toiset yhteiskunnallisiin kampanjoihin. Tähän moni reagoi yhtä myönteisesti kuin ampiaisen pistoon – varsinkin jos on tullut kirkolle etsimään henkisyyttä tai hiljentymään hetkeksi. Seuraavan kerran sitten tunturissa tai joogamatolla.

Siis laimeaa tapakristillisyyttä reteän uskoontulon ja vastuullisen maailmanparantamisen tilalle? Pois liika evankeliointi ja päällekäyvä arvojohtajuus? Vähän pikkuporvarilliseltahan tuo kalskahtaa – mutta eikös siinä olla silti ihan evankelisluterilaisuuden ytimessä? Että usko ei ole ihailtava yksilösuoritus vaan jotakin yhteistä ja lahjaksi saatua. Eikö Jeesuskin kutsunut keventämään kuormaa ja lepuuttamaan sielua uuvuttavan punnertamisen sijaan:

– Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.(Matt. 11:28-30)

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS