Ristiveto - » Ilmastopakolaisena saaristossa
Ristiveto

« Isän Kotona | Hihhuleita ja moralisteja? »

Ilmastopakolaisena saaristossa

Aihe arvot, luomakunta, luonto, ympäristö, 31.7.2018 13:56, Merja Hermonen

Kova työ vaatii kunnon palautumisen ja lataamisen. Suuntaan siis kesälomalla Saareen. Merivesi huljuttaa hiuksista ja kropasta vuoden ja päivän hiet. Aurinko lataa akut ja pään. Tuuli ja sade palauttavat luontoon.

Ihanassa 25 asteisessa paratiisissa asuu kuitenkin Kärmes. Laiturin ja kiviaidan keltakorvat ja sahalaidat ovat ystäviämme, mutta Kärmes on päinvastoin kuin ne, hyvin salakavala. Se luikertelee pään sisään ja houkuttelee haukkamaan hyvän ja pahan tiedon puusta.

Avaan siis silmäni ja somen. On hyvin kuuma. Niin on koko muussa maailmassa. Kahden sadan vuoden mittaushistoriassa lämpimin viikko helottaa  syvän tumman punaisena New yorkilaisen päivälehden jakamassa satellittikartassa. En haluaisi tietää, mutta kartta muistuttaa, että olen jo kauan tiennyt, miksi.

Keväällä istutetun perunamaani käänsivät kurjet. Hyvä niille. Mutta miten lyhyeksi kuivunutta maata siihen jäikään. Kärmes kertoo minulle, että suomalaisesta viljasadosta kuivuu ainakin viidesosa. Venäjän maastopalojen lisäksi palaa Keski-Ruotsi. Jätän ruohon leikkaamatta ja painun uimaan.

Viiden kuivan viikon jälkeen Saareen saapuu ukkossade. Lämpö jää. Luen mielipidekirjoituksia.
Siunaan oman saaren leppeää paratiisia. Tiedän, että mantereen taloissa ei läpivetokaan auta. Lakanat liisteröityvät pakaroiden väliin. Laittavat Suomessa jo tyynyliinoja pakkaseen. Oi-joi, jätskitkin sulavat.

Kiroan Kärmestä, joka kertoo, että lämpö on monen lopun alku, minun ja lajini syytä. Kollektiivinen ja varsinkin oma syyllisyys on ikävää. Minun bensan käyttöni ja suurtalouslihankulutukseni, joista en ole voinut noin vain erota. Autoni syö bensaa ja kissani lihaa. Hyvittelen itseäni ajatuksin: ostan kotimaista luomua. Kaikkien eläinten luomu-loppu on tulla lopulta itsekin syödyksi.

Lampaat makaavat päivisin rannan puitten suojassa. Illan ”viiletessä” ne lähtevät kierrokselleen pitkin laidunta. Punkit eivät niitä juuri vaivaa. Niiden tallaama ja nyhtämä maa on kauniiksi laiduntunut. Paratiisista lähtö lähestyy. On aika päättää, mitä konkreettista minä yhdessä aiheuttamallemme ilmaston muutokselle teen.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS