Ristiveto - » Partio, Jumala ja metsässä rämpiminen
Ristiveto

« Tunnin mittainen messu ja muita Espanjan tuomisia | Joukossa pelkääminen ei ole rohkeutta »

Partio, Jumala ja metsässä rämpiminen

Aihe arvot, uskonto, 6.5.2018 22:06, Karoliina Haapakoski

Seurakuntapapin työ on sellaista, että harrastuksille tai viran ulkopuoliselle sosiaaliselle elämälle jää hyvin vähän aikaa. Työaika on niin epäsäännöllistä, että tiettyyn viikonpäivään tai kellonaikaan sidottu harrastus on melkein mahdottomuus. Ainoa ennalta arvattava asia on se, että töissä tietää olevansa useimmiten silloin, kun ystävät ovat vapaalla.

Työaikojen tuomista haasteista huolimatta aloitin viime syksynä urheasti uuden harrastuksen – tai oikeastaan vanhan, sillä liityin takaisin partioon yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tänään sain olla mukana ensimmäisessä partioparaatissani Turussa, 4 400 muun partiolaisen kanssa. Aurinko lämmitti kasvoja, ja rumpujen pauke hiveli korvaa.

Minua harmitti vuosikausia se, että partioharrastukseni jäi aikoinaan kesken. Kaipasin sitä hauskanpitoa, porukalla tekemistä ja metsässä rämpimistä. Muutaman viime vuoden aikana olen tutustunut partioliikkeeseen uudelleen, kun olen toiminut partiopappina ja seppona, seurakunnan partioyhteyshenkilönä.

Nyt aikuisella iällä olen ymmärtänyt partion arvojen ja ihanteiden hienouden entistä paremmin. Partion tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista reippaita ja rehellisiä, tasapainoisia ja vastuuntuntoisia kansalaisia. Se tapa, jolla partiossa pyritään kohti kasvatusihanteita, on minusta aivan erityisen hieno: lapselle tai nuorelle annetaan aina niin sanotusti yhtä numeroa liian suuret saappaat, jotka hänen on täytettävä. Ja partiolainen yleensä täyttää ne.

Vaikka moni saattaa pitää partiota lähinnä retkeily- ja luontojärjestönä, partio on pohjimmiltaan kristillinen järjestö. Partioarvojen ytimessä on ihmisen suhde Jumalaan, omaan itseen ja muihin ihmisiin. Suhde ympäristöön ja yhteiskuntaan tulee vasta niiden jälkeen.

Laumojen ja vartioiden viikkotoiminnassa kristillisyys ei juurikaan näy, mutta monissa perinteissä ja symboleissa ne ovat läsnä vahvasti. Oman lippukuntani, Raision KilliNallien merkissä on kuvattuna Raision kirkko, jonka risti näyttää partiolaiselle suuntaa – tietä ylöspäin.

Tiedän, että partion kristillinen tausta aiheuttaa joillekin puistatuksia. Partioliikkeen sisälläkin käydään toisinaan keskustelua siitä, pitäisikö hengellisyys häivyttää partioperinteistä. (Pappina olen tietysti sitä mieltä, että ei pitäisi.) Kristillisestä taustastaan huolimatta partio on avoin kaikille, katsomuksesta riippumatta. Ja partioihanteiden ylevyydestä huolimatta lippukuntien viikkotoiminnan keskiössä on hengellisyyden hoitamisen sijasta aivan muut asiat: se hauskanpito, porukalla tekeminen ja metsässä rämpiminen.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS