Ristiveto - » Tein itselleni yksiön
Ristiveto

« Puhutaan synnistä! | Sittenkin enkeli? »

Tein itselleni yksiön

Aihe Yleinen, 8.4.2018 17:34, Johannes Alaranta

Viimeinen matka on edessä kerran jokaisella. Se kuljetaan laatikossa. Laatikko on useimmiten valkoinen ja sen reunoissa on hapsuja. Pitkään olen ajatellut arkun tekemistä. Ennen ihmiset tekivät viimeisen matkan kuljetuslaatikon itse. En ole ihan varma, mistä ajatus omasta arkusta tuli. Ehkä kursseista, joista olen nähnyt mainoksia. Jutut Sipilän omalle pojalle tekemästä arkusta muistuttivat vanhasta ajatuksesta.

Tuumasta toimeen. Tiesin millaisen haluan: raakalautaa ja länkkärimalli. Sellainen siitä sitten tuli. Kirveellä hakattu kuten tekijänsäkin. Tarkoituksella. Ei mitään hienostelua. Ei millinmittoja. Uuninhan se menee kuitenkin.

Ensin otettiin miehestä mittaa ja sitten ryhdyttiin töihin. Työssä oli haasteita: koskaan aikaisemmin en ollut tehnyt mitään vastaavaa.

Arkussa makaaminen tuntuu luonnolliselta. Kun kansi laitetaan kiinni, arkku tuntuu tietysti ahtaalta. Silti olo on levollinen. Tiedän, ettei ahtaus haittaa minua enää sitten kun arkkua oikeasti tarvitaan. En kuule sitä, kun kansi hakataan kiinni.

Joku on kauhistellut arkkuani. Minusta se on kaunis. Minusta se on tarpeellinen muistutus elämän uskomattomasta hauraudesta. Ja lisäksi se on käytännön esine: sitä tarvitaan joskus aivan varmasti.

En voi olla varma hetkestä, jona arkku on tarpeellinen. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä vasta vuosikymmenien päästä.

Aikanaan minut jokatapauksessa lasketaan tuohon arkkuun. Ehkä joku vielä muistaa hetken, jolloin sen tein. Toivon, että minulle rakkaat kädet hakkaavat kannen viimeisen kerran kiinni. Toivon, että rakastavat kädet kantavat minua.

Arkku hävitetään ja minut sen mukana.

Minusta häviää kuitenkin vain pieni osa: ajallinen ruumis. Sielu jää. Viimeisenä päivänä Elämän Herra herättää tuon Sielun. Se on turvallinen ja hyvä ajatus.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS