Ristiveto - » Puhutaan synnistä!
Ristiveto

« Louhimiehestä oppia | Tein itselleni yksiön »

Puhutaan synnistä!

Aihe ihmiskäsitys, ihmisyys, maailmankuva, moraali, moraliteetti, 3.4.2018 11:43, Sinikka Pietilä

Kristinuskon suurimpia vahvuuksia on sen realistinen suhtautuminen ihmiseen. Meistä löytyy syvää hyvää ja raastavaa pahaa. Jokainen meistä on olemassa, koska Jumala on olemassaolomme perimmäinen syy. Ajatus evoluutiosta mahtuu hyvin rinnakkain luotuisuuteen, ja siihen liittyy ihmisen suuri kyky hyvään. Ihmisellä on mittaamaton arvo, jokaisella meistä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, jokainen elämä on arvokas.

Synti on nykyiselle kristillisyydelle vaikea sana. Väitän, että se johtuu pitkälti siitä, miten kirkon valta-aikana syntiä on käytetty suorastaan kiristyksen ja ihmisten hallinnan välineenä. Helposti nimetään synniksi jotain konkreettisia tekoja, joita joku muu tekee. Synti ei kuitenkaan ole yksilön moraalinen ongelma, vaan ihmisyyden eksistentiaalinen pulma. Joskus synti voi olla yksittäisiä tekoja, mutta minä näen sen pohjimmiltaan meissä jokaisessa vaikuttavana, jokaisen läpäisevänä murtolinjana. Joissakin kirjoissa ja elokuvissa siirrytään paikasta toiseen teleportaatiolla, esimerkiksi Harry Potter-kirjoissa ”ilmiinnytään”. Jos ei matkan jälkeen saa koottua itseänsä ihan samanlaiseksi kuin ennen sitä, jää murtuneeksi. Synti on jotain tällaista. Meissä on pysyvää murtuneisuutta, rikkinäisyyttä, jolle emme voi mitään.

Synti ei ole pelkästään meidän jokaisen yksittäinen, yksilöllinen ja henkilökohtainen ongelma. Luonnonvarojen riistäminen, ilmaston lämpeneminen, se, miten vaatteemme, kankaamme ja kännykkämme on tehty lapsi- ja orjatyöllä; se, ettemme pysty auttamaan maailman hädänalaisia emmekä edes naapureitamme, se on yhteisöllistä syntiä. Se, että tämä kaikki on syntiä, tarkoittaa, että tähän pitää ja saa pyytää apua Jumalalta. Se, että tämä kaikki on syntiä, jossa olemme osallisina, ei vähennä ihmisarvoamme tippaakaan. Syntiä emme pysty itse ratkaisemaan.

Haaste onkin katsoa peiliin, omiin tekemisiin. Harva meistä tarkoittaa pahaa, mutta jokainen on saanut aikaan sitä. Hyvää tarkoittaen on tehty enemmän pahaa, kuin pahaan pyrkien. Hedelmällistä onkin miettiä, mikä on oikein. Mikä rakentaa yhteyttä ihmisten välillä? Mikä auttaa lähimmäistä? Varsinkin toisten kanssa toimiessa kannattaa kysyä, mitä heitä auttaisi, sen sijaan, että olettaa ja toimii oletustensa mukaan. Tähdätään maaliin; tähdätään hyvään!

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS