Ristiveto - » Louhimiehestä oppia
Ristiveto

« Me too ja kirkko | Puhutaan synnistä! »

Louhimiehestä oppia

Aihe Naispappeus, Rakkaus, elämäntaito, hyvän näkeminen, ihmiskäsitys, ihmisyys, itsetuntemus, kirkko, konfliktit, rauha, taide, 26.3.2018 18:56, Merja Auer

Samana päivänä kun ohjaaja Aku Louhimies piti Jussi-gaalassa puheensa, jota kehuttiin kriisiviestinnän esimerkillisyydestä (HS 25.3.2018), päättyi meidän arkiretriitti. Kuusi viikkoa kestäneen paaston ajan olimme kokoontuneet perjantaiaamuisin kertomaan toisillemme sisäisestä matkastamme, kukin kymmenen minuuttia kerrallaan. Jatkokeskustelussakin sopimuksemme mukaan kerrottiin vain omasta matkasta.

Palmusunnuntaina tapasimme vielä kirkkokahveilla. Totesimme toisillemme, että sekä kuulluksi tuleminen että toisen kuunteleminen kommentoimatta oli ollut epätavallinen ja tärkeä kokemus, terapeuttinenkin.

Kuuden viikon sisäinen matka koostui puolen tunnin päivittäisestä hiljentymisestä muutaman raamatunkohdan äärellä ja vei monenlaisiin muistoihin. Oli aika jolloin tapasin osallistua palmusunnuntaisin paastonajan kirkkopäiville naispappeutta vastustamaan. Mutta kun tuttava hiljattain kertoi ajattelunsa muuttuvan vanhemmiten konservatiivisemmaksi ja ettei tiennyt, mitä naispappeudesta ajattelisi, jäin sanattomaksi. Retriitin hengessä vain kuuntelin enkä edes kysellyt enempää. “Sinä sen sanoit”, vastasi kristillisen pääsiäisen päähenkilö syyttäjilleen.

Meille, jotka opettelemme pois turhasta kiltteydestä toteuttamaan itseämme, ei ole helppoa myöntää, että meihin kohdistuvissa syytteissä olisi perää. Ainakaan niin ettemme lohduttautuisi muidenkin vastaavilla virheillä. Louhimies pystyi puheessaan ottamaan vastuun teoistaan ja pyytämään anteeksi, ja kertoi vielä pyrkivänsä käsittelemään käsittelemättömät asiat erikseen jokaisen loukatun kanssa: “Dialogi vie maailmaa eteen päin. Kaikkien äänten pitäisi kuulua. … maailmaa muutetaan. Eletään rauhassa.”

Louhimiehen sovinnontarjous on otettu elokuvapiireissä ilmeisen hyvin vastaan. Suunnanmuutokseen luotetaan, ketään keskustelun osapuolta ei jätetä.

Voisiko kirkossa ja muuallakin yhteiskunnassa tähtiesiintyjien ja yksinpuhelujen aika jäädä yhä selvemmin taakse? Voisiko tasavertaisista kohtaamisista tulla meemi joka leviää? Kokemus jonka kehomme peilaa eteenpäin seuraavissa kohtaamisissa?

(Korjaus klo 19.08: Lisätty viimeiseen kappaleeseen yhteiskunta.)

Yksi Vastaus artikkeliin “Louhimiehestä oppia”

Oons Ali-Yrkkö: 27.3.2018 kello 5:29

Tämän meemin tilaus on tässä hetkessä. Sovinnontarjous, pyrkimys korjaamaan virheitä on arvokkain tapa eheytyä ja rakentua. Keskustelu.Se on ele jolloin ihminen nähdään ihmisenä. Myötätunto puhuu kaikkien osapuolten puolesta. Tätä lisää niin maailmaa psrannetaan. Sopii Jeesuksen ja kristinuskon opin perimmäiseen tarkoitukseen. Armoon ja rakkauteen.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS