Ristiveto - » Me too ja kirkko
Ristiveto

« Kirkko natisee, arkkipiispa valitaan | Louhimiehestä oppia »

Me too ja kirkko

Aihe Yleinen, 9.3.2018 13:23, Sari Sundvall-Piha

Helsingin Sanomissa julkaistiin viikko sitten laajat artikkelit liittyen Turun kahdessa koulussa vuosien ajan tapahtuneisiin hyväksikäyttöihin, jotka molemmat olivat tulleet julkisuuteen Me too –kampanjan myötä. Koulun oppilaat kertovat, miten opettajien seksuaalinen ahdistelu on jättänyt ikäviä muistoja, kauhua ja häpeää. Osa on aikanaan puhunut jollekulle, osa ei. Osan puheita on uskottu, osan ei. Asioihin on myös yritetty puuttua, mutta eri syistä heitä ahdistelleet opettajat ovat saaneet jatkaa työtään, kunnes siirtyivät jatkamaan työtä nuorten parissa eri paikkoihin. Toinen naapurikunnan kouluun, toinen kauemmas, ilmeisesti seurakuntaan.

Me too –kampanja on tehnyt monelle mahdolliseksi käsitellä erityisesti kauan sitten tapahtuneita seksuaalisia ahdisteluja. Asiat ovat jääneet painamaan monen elämää vuosikymmenien ajaksi. Yleistä on, että seksuaalista ahdistelua kokenut pyrkii jotenkin suojelemaan sen tekijää.

Seksuaalisuus on herkintä aluetta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Opimme kehon kieltä, kunnioitusta ja hyvää oloa pienestä vauvasta saakka silloin, kun meistä pidetään hyvää huolta. Kun tahtoamme, toiveitamme, tarpeitamme kunnioitetaan sopivassa määrin. Kun meitä ei jätetä yksin selviämään sellaisesta, mistä emme voi selvitä, mutta kun sopivin annoksin saamme myös kokea, että kykyihimme uskotaan niin, että saamme kokeilla siipiämme ja onnistua omilla kyvyillämme. Kun näin on, uskomme omaan riittävyyteemme ja selviytymiseemme saa kasvaa rauhassa. Saamme oppia iloitsemaan muista ja itsestämme. Saamme suojaa kun sitä tarvitsemme. Saamme sanoa ”kyllä” ja ”ei” niin, että meitä kuunnellaan. Meidät opetetaan myös kuulemaan ja kunnioittamaan toisia lähellämme. ”Kyllä” ja ”ei” ovat totta ja huomioonotettavia sanoja myös toisen suusta kuultuna. Niiden yli tai ohi ei voi kulkea sen paremmin hiekkalaatikolla kuin myöhemmin petipuuhissakaan. Terveet rajat suhteessa itseen ja toiseen ovat luovuttamattoman tärkeitä ihmisen seksuaalisuudessa. Vain rajojen kunnioittamisesta voi kasvaa hyvä ja nautinnollinen seksuaalinen vuorovaikutus.

Nuoruus on tälläkin saralla erityistä aikaa. Astuminen aikuiseen seksuaalisuuteen tapahtuu vähitellen ja jokaisen nuoren kohdalla omalla tavallaan. Seksuaalisuuteen liittyvä epävarmuus näkyy mm. erilaisina ylilyönteinä, joiden keskellä nuori tarvitsee paljon tasaisia, luotettavia, viisaita aikuisia lähelleen. Kun nuori samaan aikaan irtaantuu kodista ja vanhemmistaan korostuu erityisesti koulun ja harrastusmaailman luotettavien aikuisten merkitys. Aikuisen on erityisen helppoa käyttää nuoren luottamusta itseensä väärin. Nuori saattaa näyttää ja vaikuttaa hyvinkin aikuiselta, mutta kuitenkin on vielä lapsi. Syntyy tilanne, jossa ei ole aitoa mahdollisuutta kieltäytyä, poistua tai antaa olla.

Opetushallitus on julkaissut rehtoreille, opettajille ja oppilaille jaettavan oppaan, jossa ohjeistetaan, miten toimia, jos kokee tai havaitsee seksuaalista häirintää. Tällaisen tiedon jakaminen olisi tärkeää myös kirkon laajan nuorisotyön parissa, jotta seksuaalista häirintää ja ahdistelua ei jatkossa tapahtuisi. Kirkon piirissä tapahtuneesta seksuaalisesta ahdistelusta on nyt puhuttu varsin vähän. Siihen voi liittyä myös uskonnollinen valta ja vaientaminen. Piispat ovat luoneet ohjeita, kuinka menetellä, jos kokee tai on kokenut tulleensa seksuaalisesti häirityksi kirkossa. Mutta, löytävätkö kaikki heidän ohjeensa? Uskaltavatko uhrit luottaa enää kehenkään, kun kirkon piirit kuitenkin ovat niin pienet? Toivottavasti kirkko pyrkisi kaikin tavoin varmistumaan, että ahdistellut pääsisivät puhumaan kokemastaan. Tätä viestiä ei voi tehdä liian selväksi.

Sari Sundvall-Piha
perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, Turku
sari.sundvall-piha(at)evl.fi

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS