Ristiveto - » Arkkipiispa luovii myrskyjen keskellä
Ristiveto

« Costa del Solin vuorilla väreilee hengellinen elämä | Kirkko natisee, arkkipiispa valitaan »

Arkkipiispa luovii myrskyjen keskellä

Aihe Yleinen, 27.2.2018 15:36, Kirjoittaja

Arkkipiispan vaalimittelö huipentuu tänä torstaina pidettävään toisen kierrokseen. Totta tosiaan, kirkkolaivan keulaikkunasta ei siinnä peilityyni horisontti vaan pikemminkin myrskyisä väylä. Kirkko, kreikaksi  ”ekklesia”, tarkoittaa ihmisten yhteisöä, jotka kasteessa on liitetty Kristukseen ja jotka uskovat häneen. Tämä määritelmä on jo melko rohkea, sillä joku voi aivan säikähtää sen mahtipontisuutta. On kuitenkin niin, että kirkkoon ihminen liitetään kasteessa ja heikollakin uskolla hän on yhteisössä kiinni - yksi löyhemmin ja toinen aktiivisemmin.

Kun kirkko etsii muuttuvassa maailmassa suuntaa, arkkipiispan näkemystä kysytään. Tarvitsemme johtajan, jolla on rohkeaa uskoa, ja jolla on kyky pukea sanoiksi kirkon tradition rikkaus. Kirkko sulkee sisäänsä hyvinkin eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja ryhmittymiä. Tarvitsemme kirkkoon johtajan, joka tuntee aikaamme. Tarvitsemme henkilön, jolla on johtamisen kokemusta ja näyttöä siitä. ”Sillanrakentaja” on sana, jota voi käyttää vain harvoista. Toivoisin; että kirkkomme tulevasta arkkipiispasta voisi sitä nimitystä käyttää. Vaikeita päätöksiä ei tehdä läpi runnoen vaan pysähtyen keskustelemaan kasvokkain toisten kanssa ja antaen tilaa eri tavoin ajatteleville.

Vaalien aikaan käydyt keskustelut varsinkin toisella kierroksella ovat korostaneet kilpakumppanien välisiä eroavaisuuksia.  Varsin paljon painoarvoa on laitettu kysymykselle samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä. Tämä kysymys on vaikea, sitä ei voi kukaan kiistää. Toisin kuin yleinen keskustelu antaa ymmärtää, kirkko ei ole kuitenkaan jumittunut paikalleen muuttuvassa tilanteessa. Jo yli 50% pareista avioituu maistraatissa, joissa vihkiminen kestää viisi minuuttia ja on hyvin koruton ja pelkistetty tilaisuus. Rukoushetki samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja puolesta on kompromissiratkaisu vaikeassa tilanteessa. Olisi hyvä muistaa, että kirkolla on tarjota jäsenilleen oikea juhla jo nyt, vaikka kipeänä hiertävä kysymys avioliittoon siunaamisesta ja vihkimisestä onkin vielä ratkaisematta.

Arkkipiispa ei tee yksin vaikeita päätöksiä kirkon suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen ja avioliiton siunaamiseen, hän ei ratkaise yksin kirkon jäsenkatoon liittyviä kysymyksiä. Hän ei myöskään yksin selvitä sitä, miksi kirkon jäseniksi kastetaan yhä vähemmän lapsia kuin aiemmin. Arkkipiispa voi kuitenkin pitää esillä niitä vahvuuksia, joita kirkolla on. Kirkko on kasvot, jotka katsovat kunnioittaen ja rakastaen, kirkko on kädet, jotka tarjoutuvat auttamaan lähimmäisiä. Tehtävässään hän voi rohkaista kirkkoa kannanotoillaan osallisuuden kirkoksi, jossa vähenevien resurssien keskellä rohkaistaan jäseniä mukaan toimimaan ja antamaan lahjojaan käyttöön kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Kirkko tarvitsee arkkipiispan, joka kokemuksensa perusteella pystyy ohjailemaan kirkkolaivaa sellaistenkin tyrskyjen läpi, jotka kyllä laittavat laivan heittelehtimään, mutta tuskin sittenkään kykenevät sitä kovissakaan myrskyissä kaatamaan.

Noora Tapiainen
Kappalainen Porin Teljän seurakunta
Tapio Luoman tukija arkkipiispan vaalissa

Yksi Vastaus artikkeliin “Arkkipiispa luovii myrskyjen keskellä”

Maaret Tuomola, lehtori el., Björn Vikströmin tukija: 1.3.2018 kello 8:04

Pohdin kirjoittajan mainitsemaa “kirkon myrskyisän väylän” ongelmaa, niin eri tavalla ajattelevien ihmisten yhteisöä. Arkkipiispalta odotetaan “sillanrakenta- jan” taitoa. Onko siltaa mahdollista rakentaa, jos se jää pelkästään myrskyn silmässä toistensa ajattelua ymmärtämättömien, erilaisten tahojen kuuntelemiseksi?

Rakentuuko yhteisymmärryksen silta myrskyn silmässä, ellei osapuolet ymmärrä ja/tai hyväksy toistensa eettisen ajattelun rakennetta perusteineen “oikeaksi” ja “totuudelliseksi” tulkinnaksi? Myrsky jatkunee kirkossa, ellei Raamatun tulkintojen, ajattelun kehittyminen (ymmärrys) edisty rakentavasti.

Näihin kognitiivisten toimintojen (hermeneutiikka, tulkitsemisen taito) ja eettisen ajattelun perusteiden avaamiseen tulisi järjestää ruohonjuuritasolla opetusta ja keskusteluryhmiä, ettei kaikki perustason asiat jäisi piispalle sillanrakentamiseen ratkaistavaksi.

Arkkipiispalla tulee olla kokonaisuuden näkemystä ja perustelevaa syvällistä eettistä ajattelua, nykyajan tuntemuksen lisäksi.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS