« Pyhätyön kallis hinta | Costa del Solin vuorilla väreilee hengellinen elämä »
Aihe Yleinen, arvot, häpeä, ihmiskäsitys, moraali, moraliteetti, työ, yhteiskunta, 6.2.2018 2:37, Merja Hermonen
Lauralle jää kuussa 1450 euroa palkasta käteen verojen jälkeen. Kun hän kertoi somessa olevansa köyhä, häntä pidettiin valittavana prinsessana.
Köyhyys on monella tavalla suhteellista. Kanssaköyhässä voi kadehtia tai paheksua toista köyhää. Rikas syyllistää köyhää köyhyydestään siinä missä toinen köyhä toista.
Köyhyys liikuttaa, on kova pala nieltäväksi. Köyhyys johtuu useimmiten asioista, joita ihminen itse ei ole itse pystynyt muuttamaan - vaikka toisin väitetään.
Köyhyydestä valittaminen on kiusallista sille, jota köyhyys hävettää tai joka ei tahdo nähdä köyhää. Jos joku sanoo mielellään olevansa köyhä, se on monelle suomalaisesta ärsyttävää työmoraalista irrottautuvaa retostelemista.
Kaikkien yksinkertaisesti pitäisi nähdä vaivaa ja lakata olemasta köyhiä. Tehdä tai saada rahaa jostain. Jostain? - Kaikki elämässä ei ole rahaa, eikä raha määrittele kaikkea. Raha olkoon selkeästi vain vaihdon väline, ei minkään asian itsetarkoitus.
Räikeä suhteellinen köyhyys on tikku toisen silmässä ja toinen omassa ahterissa. Kipu ja keppi, ne ovat huonot porkkanat paremman yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen.
Vaikka suhteellinen köyhyys on tilastollisesti määriteltävissä, virallista pienituloisen tai köyhyysrajan määritelmää ei Suomessa ole. Miksiköhän ei? Ehkä kadehtisimme tai säälisimme toisiamme enemmän tai nurjemmin, jos tietäisimme, milloin virallisesti olemme rahoiltamme köyhiä? Tai sitten ei. Jos vaikka näkisimme, miten köyhyys todella jakaantuu ja mihin suuntaan milloinkin ollaan menossa.
Tilastokeskuksen tulonjakoaineiston 2017 perusteella joka kuudes kotitalous Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. - Se on aika monta suhteellisesti köyhää, monta perhettä. Moni kodeista myös tietää olevansa aineellisesti köyhiä. Miten kestää köyhyyden seuraukset tai löytää ilman turhaa rahaa(?) elämisestä iloa?
Riippumattomassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan taloudellisen avun ja kehittämisen yhteistyöjärjestön raportissa todetaan selkeästi, että tuloerojen kasvu heikentää kansantalouden kasvua. On reippaasti uskallettava sanoa sekin, että tulevaisuudessa myös rikkaampien ja köyhempien palveluerojen kasvu heikentäisi jotain: kaikkien eniten suhteellisesti köyhien asemaa.
Nälkä ei ole suhteellista. Mitä kapeampi suhteellisen köyhyyden haitari on, sitä turvallisempi koko maa on elää.