Ristiveto - » Facebookissa parasta muistot?
Ristiveto

« Jeesus ja Pasteur | Pyhätyön kallis hinta »

Facebookissa parasta muistot?

Aihe Viestintä, elämäntaito, 15.1.2018 0:29, Mari Leppänen

Viime aikoina yhä useampi someaktiivi ystäväni on pohtinut sitä, kuinka kauan he vielä viitsivät olla Facebookissa. Moni kokee, että Facebook on muuttunut. Joskus itsestäkin tuntuu siltä, että Facebookin paras ominaisuus ovat muistot. Ne palauttavat mieleen jotakin tärkeää ja samalla muistuttavat siitä, millaista Facebookissa joskus oli.

Kiinnostavaa on, että viime aikoina useampi Facebookin kehittäjä on kritisoinut luomaansa palvelua. Chamath Palihapitiya, jonka vastuulla oli aikaisemmin yhteisön kävijämäärän kasvattaminen, on sanonut tuntevansa syyllisyyttä aiemmasta työstään Facebookissa. Palihapitiya katsoo, että “sydänten, tykkäysten ja peukutusten” malli tuhoaa yhteisöjä, sillä niihin ajaa lyhytaikainen, hyvästä palautteesta saatavan mielihyvän tavoittelu. Myös Sean Parker, joka on aikaisemmin toiminut johtajana Facebookissa, kritisoi sen tapaa hyödyntää ihmisen mielen haavoittuvuutta. Hänen mukaansa Facebook on luonut palautejärjestelmän, josta voi jatkuvasti hakea sosiaalista hyväksyntää. Siitä tulee riippuvaiseksi. Se osuu johonkin syvään ihmisen perushyväksynnän kaipuuseen.

Tutkimuksia somen käytön vaikutuksista tulee koko ajan lisää. Monet tutkijat katsovat, että somen passiivinen seuraaminen ei tee ihmiselle hyvää. Mutta sen sijaan aktiivinen päivittäminen, kommentointi ja tykkääminen eivät ole ihmiselle vahingollisia. Se on kommunikointia, jossa olet mukana toimijana.

Tämähän on tuttua arkikokemuksesta. Ystävien kanssa viestittely ja keskustelu tekee hyvää, mutta erilaisten somekuplien keskustelun seurailu hajottaa mielen ja kuljettaa ajatuksia sinne ja tänne. Kiinnostavaa on, että toisaalta tutkijat katsovat, ettei aktiivinen somettaminen välttämättä lisää hyvinvointia.

Sosiaalisen median tulevaisuuden tutkijat pohtivat, häviääkö meiltä vielä taito lukea toistemme kasvonilmeitä ja eleitä. Toiset kysyvät, mitä käy ihmiselle, joka ei osaa tai pysty tuotteistamaan itseään ja osaamistaan silloin, kun some on hyväksynnän kanava, joka määrittelee meidän paikkamme yhteiskunnassa. Vähän niin kuin TripAdvisor arvioi hotelleja, ravintoloita ja nähtävyyksiä. Jos et saa tarpeeksi muilta peukutuksia, sinulla ei ole mahdollisuuksia parhaisiin palveluihin tai työpaikkoihin. Suosituspisteet eivät yksinkertaisesti riitä.

Facebookilla on maailmassa 1,8 miljardia käyttäjää. Suomessa meitä on 2,5 miljoonaa. Toistaiseksi Facebookin käyttö on laskenut vain alle 18-vuotiailla, jotka ovat siirtyneet julkisista keskustelualustoista suljettujen ryhmien verkostoihin. Facebookin kävijämäärä kasvaa edelleen vanhimmissa ikäryhmissä ja Suomessa se on käytetyin ja tärkein sosiaalisen median palvelu. Ja näin voi hyvin olla tulevaisuudessakin, mikäli Facebook ostaa kilpailijat ja taipuu näin käyttäjien muutoksiin. Tai sitten me taivumme sen edessä.

Somen hyvät puolet ovat selviä. Enää ei voi ajatella maailmaa ilman somea tai mediaa ilman sosiaalisuutta. Monet tärkeät keskustelut ja kohtaamiset tapahtuvat sosiaalisen median kanavien avulla. Sosiaalinen media on muuttanut meitä ja meidän tapaamme olla olemassa. Some mahdollistaa uudenlaisen lähiyhteisöllisyyden ja tuon maailman kaukaa lähelle. Töitä tehdään ja elämää eletään erilaisissa sosiaalisen median verkostoissa.

Kirkolle some on tärkeä maailma, jossa eletään ihmisten rinnalla, jaetaan kokemuksia ja tietoa, koetaan pyhää ja ollaan olemassa. Ulkopuolelle jättäytyminen ei ole vaihtoehto, mikäli itseymmärrykseen kuuluu olla siellä, missä seurakuntalaisetkin ovat.

Mutta minkälaista somea me kaipaamme?
Minkälaisissa maailmoissa haluamme olla mukana?
Onko meillä mahdollisuuksia vaikuttaa siihen?

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS