Ristiveto - » Jeesus ja Pasteur
Ristiveto

« Vuoden viisi hyvää | Facebookissa parasta muistot? »

Jeesus ja Pasteur

Aihe maailmankatsomus, maailmankuva, tiede, usko, uskonto, 4.1.2018 8:41, Petri Merenlahti

Tieteen ja uskonnon suhde puhuttaa taas. Julkisuudessa aihetta ovat hiljattain käsitelleet muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen ja professori Kari Enqvist.

Joulun alla käyty keskustelu vei ajatukset lapsuuteen. Kun olin pieni, kotona arvostettiin sekä Jeesusta ja Paavalia että nykyaikaisen lääketieteen uranuurtajia kuten Louis Pasteuria, Robert Kochia ja Alexander Flemingiä. Heitä kaikkia kiitettiin siitä, että maailmassa oli vähemmän pelonaiheita kuin ennen.

Pastöroinnin, rokotusten ja antibioottien ansiosta vakavien tartuntatautien uhka oli hellittänyt. Evankeliumin perusteella taas oli lupa uskoa, että hyvyyden olemukseen eivät kuulu sokea kuuliaisuus ja säälimätön kostonhimo, vaan lempeys, myötätunto ja suhteellisuudentaju.

Vartuttuanikaan en ole oppinut asettamaan uskoa ja tietoa vastakkain. Järki ja valistus tuntuvat minusta yhä taivaan lahjoilta, kun taas usko tuottaa sydämen oivalluksia intuition, myötäelämisen ja pyhän kokemusten kautta.

Minun on myös vaikea ajatella, että sen paremmin oikea tiede kuin aito uskontokaan tyytyisivät toistamaan jo tiedossa olevia totuuksia. Pikemminkin ne molemmat kehittyvät koko ajan, kriittisen itsearvioinnin, paradigmanmuutosten ja reformaation kautta. Tässä prosessissa erehtyminen ei ole uhka vaan elinehto. Totuutta ei voi omistaa, jos mielii pysyä sen palveluksessa.

Uskontojen luonnetta avoimina ja oppimiskykyisinä merkityksenantojärjestelminä ei tosin ole aivan helppo havaita, siksi hidasta niiden historiallinen kehitys on. Näin ainakin, kun sitä vertaa empiirisen tieteen kykyyn edistyä ja korjata virheitään.

Siellä missä usko ja tiede laitetaan kilpailemaan keskenään, uskosta tulee siksi usein tieteen jarru. Inkvisitio ei sallinut Galilein uskoa silmiään, koska Raamattu tuntui sanovan taivaankappaleiden liikkeestä toista kuin hänen havaintonsa.

Kun tiede sittemmin eteni tiikerinloikin, kirkolta kesti vuosisatoja tunnustaa erehtyneensä – ei vain tieteellisen maailmankuvan, vaan myös oman uskontulkintansa suhteen. Oikea vaellus ja kristilliset hyveet edellyttävät ajantasaista tietoa realiteeteista, ja tässä usko ei tule toimeen ilman tieteen palveluksia.

Myös uskonnollisen kielen luonteen tajuamisessa oli reivattavaa. Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, eivätkä pyhät kirjoitukset sattumalta vilise paradokseja ja vertauskuvia salatusta, kaikkea ymmärrystä ylemmästä Jumalasta. Maallisista puheenparsista rukouksen kieltä lähinnä lienee runous.

Jos uskonnollisen dogmatismin arvostelu onkin historian valossa ymmärrettävää, sitäkin oudompaa on, että myös tieteeseen on viime aikoina alettu suhtautua kuin se olisi vain kasa lukkoon lyötyjä, uskonvaraisia mielipiteitä. Ilmastonmuutoksen kyseenalaistaminen lienee tästä ajankohtaisin – ja vaarallisin – esimerkki.

Jos emme ota todesta havaintoihin, loogiseen päättelyyn ja kaikille avoimeen kriittiseen argumentointiin perustuvaa faktatietoa, miten voimme noudattaa myöskään totuudellisuuden, vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia? Moisen tien päässä odottavat tuho ja tuomio. Siitä usko ja tiede lienevät lopulta yhtä mieltä.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen pappia kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat uskontojenvälisen dialogikeskuksen johtaja Aaro Rytkönen, pastori Sinikka Pietilä, asiantuntija, pastori Laura Arikka, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra Merja Hermonen, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherra Risto Leppänen, pastori, asiantuntija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Sivut

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS