Ristiveto - » Irti ilkeydestä
Ristiveto

« Omantunnon oligarkit | Kaikkein paras ripari »

Irti ilkeydestä

Aihe elämäntaito, ihmissuhteet, itsetuntemus, uskonto, 30.6.2017 15:18, Petri Merenlahti

Tuttu muutti hiljattain uuteen asuntoon. Siellä naapuri hoiti esittäytymisen niin kuin joillakin naapureilla on joskus tapana – ojentamalla uutta asukasta ei niin asialliseen sävyyn, vieläpä tämän lapsen kuullen. ”Haluan vanhaan kotiin takaisin”, lapsi oli sen jälkeen sanonut.

Samalle viikolle tuntui kertyvän enemmänkin kokemuksia itsetyytyväisestä ilkeydestä. Siis niitä hetkiä, jolloin joku tuntee silminnähtävää iloa kun pääsee nolaamaan toisen. Usein kohteeksi valikoituu joku sellainen, joka tuntee jo valmiiksi olonsa suojattomaksi. Niin kuin uusi tulokas tai pieni lapsi.

Tuli mieleen, että kumma kun tuollaista vastaan ei ole valistuskampanjaa tai kansalaisaloitetta. Sehän pilaa ilmaa siinä missä lyijypitoinen bensiinikin.

Tai voisihan sitä olla sellainen kahdentoista askeleen ohjelmakin ilkeydestä vapautumiseksi, jos tuntuu ettei osaa olla ilman. Se alkaisi tosiasioiden tunnustamisesta: vahingoitan muita ja olen muuttumassa epämiellyttäväksi tyypiksi. Ilkeyteni ei ole hallinnassani. Tarvitsen apua.

Toisaalta, sellainenhan ohjelmahan kai on jo, tai niitähän taitaa olla useitakin. Eivätkö juuri uskonnot lupaa päästää meidät siitä pahasta, jota ne nimittävät synniksi: meihin ihmisiin juurtuneesta haitallisesta taipumuksesta toimia niin kuin ei pitäisi? Taipumuksesta, joka ei ole hallinnassamme ja josta vapautumiseksi Korkeamman voiman armo tulee siten hyvään tarpeeseen.

Siksi synnintunnustus, siksi anteeksianto, siksi synninpäästö. Ei vain siksi, että vapautuisimme syyllisyydestä tai että meidän tulisi parempi mieli, kunnes taas seuraavan kerran kiusaamme pienempäämme tai petämme jonkun sinisilmäisen luottamuksen. Anteeksipyytäminen ja anteeksisaaminen eivät ole valkopesua, ne ovat hoito-ohjelma, johon sitoudutaan: olen pahoillani siitä miten toimin, otan vastaan seuraukset, enkä enää tee niin. Koska se on vaikeaa, pyydän itseäni vahvemman apua (sitä kutsutaan rukoilemiseksi). Ja vaikka se on vaikeaa, uskon että yrittäminen kannattaa, koska en joudu kamppailemaan sen kanssa yksin. Sitä kutsutaan – niin, uskoksi. Uskoksi, että lopulta hyvä voittaa.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS