Ristiveto - » Pelon koulupolitiikkaako?
Ristiveto

« Toinen poski | Arvot politiikan pinnassa »

Pelon koulupolitiikkaako?

Aihe Yleinen, 7.6.2017 10:44, Juha Luodeslampi

Ennen kun suvivirsi soi, sattui merkillinen tapaus. Helsinkiläisen koulun päivänavauksen vuoksi kokoontui mielenosoitus koulun pihan läheisyyteen. Mielenosoittajien sanoma oli vastustaa islamia ja islamisaatiota. Koulun päivänavaus liittyi ramadan-juhlintaan. Se avasi kaikille lapsille sitä, mistä oikein on kysymys, kun moni luokkatoveri juhlii jotakin mitä itse ei tee. Mielenosoittajat näkivät tämän asian olevan vähän liikaa. Poliisi totesi, että koulun vieressä on juuri sopiva paikka mielenosoitukselle. Kasvatuksellisesta näkökulmasta tällainen mielenosoituspaikka on pöyristyttävä, mutta mielipiteen ilmaisemisen vapauden kannalta ilmeisesti ihan ok. koska sitä oli tiedusteltu jo etukäteen viranomaisilta. Muutaman kerran uutiskynnyksen on puhkaissut kertomus siitä, että jotkut aikuiset ovat menneet koululle tai sen läheisyyteen puolustamaan tyttöoppilaita toisesta kulttuurista tulleen uhan vuoksi.

Koulujen toiminta perustuu ajatukseen, että tiedolla ja taidolla on merkitystä ja ne vaikuttavat hyvää elämää rakentavasti. Suomalaisen koulun suurimpia oivalluksia on ollut se, että yritetään pitää kaikki mukana. Käytännössä koulusta pudonneita on Suomessa ollut tosi vähän. Koulumaailmaa leimaa uteliaisuus ilmiöitä ja asioita kohtaan. Koulun työtä ohjaa opetussuunnitelma, joka tänä päivänä huomioi globalisaation ja erilaiset kulttuurit. Ihmiselämän moninaisuus on kiinnostava ilmiö eikä kiistettävä tai pelottava. Se, että koulun ulkopuoliset toimijat alkavat pelotella osaa lapsia vieraalla uskonnolla ja jakaa monikulttuurissa kouluissa lapsia eri leireihin on täysin kestämätöntä.

Nämä erilaiset kouluihin kohdistuvat poliittiset vaikuttamistapahtumat eivät nouse mitenkään opetussuunnitelmasta tai koulun yleisistä tavoitteista. Jos kouluelämään halutaan vaikuttaa, se tapahtuu demokraattisen järjestelmän kautta ja yleisten oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti. Kouluelämää suunnittelevat hyvin koulutetut alan ammattilaiset, jotka ovat perehtyneet ihmisen kasvun lainalaisuuksiin ja oppimisen periaatteisiin.

Historiassa on aiemminkin ollut hetkiä, jolloin on pyritty vaikuttamaan kouluihin erilaisilla mielenilmauksilla. Tällainen kiihkeä kausi oli 60-70 lukujen taitteessa, jolloin nuorisopolitiikka nousi. Oppilastoiminta alkoi politisoitua, jolloin esim. välitunnilla saattoi joissakin kouluissa olla käytävillä poliittisia agitaattoreita. Liikkeellä oli myös kirjallista materiaalia, joka kertoi miten häiritä esimerkiksi uskonnon oppitunteja ja horjuttaa opettajien valtaa. Tämä kiihkeä kausi jäi kuitenkin historiallisesti varsin lyhyeksi ja peruskoulun tultua hengen palo tässä suhteessa alkoi hiipua.

Miksi uskontoa pitää sitten käsitellä ilmiönä koulussa? Eikö olisi helpompaa poistaa kaikki siihen liittyvä? Ihmiselämän kokonaisuus on monimuotoinen ja se, että jostakin osasta siitä vaietaan opettaisi myös jotain. Kun uskontoa käsitellään opetussuunnitelman pohjalta ja sitä ohjaavat opetuksen ammattilaiset, ollaan pohjalla, jossa on tilaa kriittiselle ajattelulle ja pohdinnalle. Samalla opetus on hyvin läpinäkyvää. Se jos joku ei noudata näitä periaatteita on asia, jota koulun rehtori valvoo.

Nyt on kesäloma. Koulusta on jo ikuisuus kun päättäjäiset olivat jo viime viikolla. Media on tulvinut uutisia Lontoon terroriteoista. Jälleen kerran islam on otsikoissa. Nyt aika moni uskonnollinen johtaja muslimien piiristä on selkeästi ilmaissut kantansa siihen, että terrori on terroria eikä muuta. Jos näemme uskonnot vain yhdenlaisina näkemättä samankin uskonnon sisäistä moneutta, jäämme nopeasti poliittisena lyömäaseena käytettävien yksinkertaistusten varaan. Nyt jos koskaan on uskontoihin liittyvällä osaamisella tarvetta.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS