Ristiveto - » Työ muuttuu, mutta muuttuuko minun työ?
Ristiveto

« Mitä kasvaa kristityssä maassa? | Luottamus »

Työ muuttuu, mutta muuttuuko minun työ?

Aihe kirkko, työ, yhteiskunta, 16.3.2017 11:47, Mari Leppänen

Muuttuvasta työstä ja työn tulevaisuudesta puhutaan paljon, mutta oman työn murroksen pohtiminen on paljon vaikeampaa. Työn tulevaisuutta käsittelevän kyselyn mukaan yli puolet katsoi, että tietokoneet ja robotit tulevat tekemään suurimman osan työstä tulevaisuudessa. Kuitenkin 80% vastaajista oli sitä mieltä, että heidän oma ammattinsa säilyy ennallaan.[i]

Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa STTK:n Antti Palola kuvasi, miten aikaisemmin ajateltiin, että koneet korvaavat matalan koulutustason työt. Nykyään katsotaan, että myös keskiluokkainen työ häviää, muuttuu ja syntyy kokonaan uudenlaista työtä. Nyt tiedetään, että myös korkean koulutusasteen työt tulevat korvautumaan tekoälyllä. Ajatelkaapa vaikka itseänne ja sitten asiakaspalvelurobotti Ameliaa, joka ei tee virheitä, ei ole koskaan pois töistä, jota tunteet eivät heiluttele ja joka hoitaa saman aikaisesti tuhansia asiakkaita. Robotit tekevät laajaoja diagnooseja terveydentilastamme ja koneäly antaa varmasti oikeita lakineuvoja.

Ihmistyö ei ole lopu, mutta sinun ja minun työn sisällöt muuttuvat. Robottien lisäksi digitalisaatio, globalisaatio, ilmastonmuutos, väestörakenteen muutokset ja kaupungistuminen muuttavat työtä kaikkialla maailmassa. Murros tuo sekä mahdollisuuksia että epävarmuutta.

Tulevaisuudessa erottelu työnantajan ja työntekijän välillä hämärtyy. Organisaatiot ovat väliaikaisia ja toimintapa on verkostomainen. Toimeentulo tulee yhden vakituisen työsuhteen sijaan monista eri lähteistä. Työtä ei voi enää sitoa yhteen työnantajaan, aikaan ja paikkaan, vaan sitä voi tehdä missä vain ja milloin vain. Työpisteitä jaetaan, työtä tehdään etänä kahviloissa ja kotona. Digitaitojen merkitys kasvaa. Jotta selviämme, uutta on opittava ja tarvitsemme jatkuvaa kouluttautumista. Sanotaan, että oppilaitokset muuttuvat työpaikkojen palvelukeskuksiksi.

Myös työ ja vapaa-aika tulevat sekoittumaan vieläkin enemmän. Siksi tulevaisuudessa korostuu koko elämän tasapaino ja hallinta. Meidän on osattava johtaa erilaisista silpuista koostuvaa työtämme ja ajankäyttöä. Samalla kun työ tulee olemaan fyysisesti kevyempää ja tilallisesti sekä ajallisesti vapaamaa sen uskotaan olevan henkisesti rankempaa. Iso kysymys on myös se, miten verkostoidut merkityksellisesti ja selviydyt tästä kaikesta, jos olet sairas tai syrjässä?

Mitä tämä kaikki tarkoittaa oman työni kannalta? Miten haastaa omat nykyiset turvalliseltakin tuntuvat itsestäänselvyydet? Kun työpaikat ja ammattikuvat sellaisina kuin ne nyt tunnemme vähenevät, mitä se tarkoittaa kirkossa?

Joku sanoisi, että tulevaisuuden työn kuvauksissa on paljon juuri sitä, mitä työajaton seurakunnan työntekijä aamuin, illoin ja usein viikonloppuisin tekee yhdessä työkavereiden, luottamushenkilöiden tai seurakuntalaisten kanssa. Kiinnostavaa on, että kun yleisesti työ muuttuu ajattomaan ja rajattomaan suuntaan, kirkossa halutaan eroon työajattomuudesta ja luodaan rakenteita työajan seuraamiselle. Kirkossa työsuhteet ovat olleet pysyviä ja työntekijöiden rooli on korostunut. Miten kirkko taipuu nopeasti muuttuvaksi ja itseorganisoituvaksi yhteisöksi, jossa pysyvyyden sijasta korostuisikin väliaikaisuus? Itse työskentelen tuomiokapitulissa, jonka historia ulottuu 1200-luvulle.

Myös kirkossa työntekijöiden määrä vähenee ja rooli muuttuu vauhdilla. Iso kysymys on, miten työntekijäkeskeinen kirkko taipuu seurakuntalaisten kirkoksi ja toisaalta, miten kirkon palveluihin tottuneet suomalaiset mieltävät oman roolinsa uudessa tilanteessa. Kun aina terveet ja tehokkaat robotit tekevät ison osan myös seurakuntatyöstä, ihmisen vahvuus tulee olemaan ihmisyydessä. Sanotaankin, että työntekijän osaamisella ei ole enää itsessään arvoa, vaan arvo syntyy vuorovaikutuksessa.

Tulevaisuudessa myös työn merkitys muuttuu. Ansiotyön merkitys ei väisty, ihminen tarvitsee elääkseen toimeentulon. Mutta sen rinnalle tulee myös erilaisia yhteisöllisyyden muotoja, jotka tuovat merkityksiä elämään. Ja sellainenhan yhteisö kirkko on. Kirkossa iso kysymys on, osammeko luoda sellaisia avoimia yhteisöjä, jotka vastaavat ihmisten hengelliseen kaipuuseen ja antavat vapauden toimia?

Ihminen kaipaa ihmistä ja yhteisöjä mihin kuulua. Sielu ja ihmisen sisin tarvitsevat elävän yhteyden toisiin. Digitalisoituva maailma tarvitsee yhtä kaikki empatiaa ja myötätuntoa. Elämän suuret kysymykset syntymän ja kuoleman välissä eivät jätä meitä rauhaan. Armoakin me tarvitsemme. Mutta mistä me sitä etsimme?


[i] Pew Research Center 2016

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS