Ristiveto - » Terveisiä (monen sortin) perheestä
Ristiveto

« Poor Arkkipiispa! | Mitä kasvaa kristityssä maassa? »

Terveisiä (monen sortin) perheestä

Aihe avioliitto, perhe, tasa-arvo, 4.3.2017 23:45, Karoliina Haapakoski

Maaliskuun ensimmäinen päivä tuli ja meni, ja ensimmäiset samaa sukupuolta olevat suomalaisparit vihittiin avioliittoon. Yhteiskunta on edelleen pystyssä, eikä kirkkokaan ole kaatunut, vaikka ainakin yhdestä sateenkaariparin vihkineestä papista on jo tehty kantelu.

Suomalainen kotitalous ei välttämättä enää ole isä, äiti ja kaksi lasta, vaan se voi muodostua esimerkiksi sateenkaariperheestä, uusperheestä, monikulttuurisesta perheestä, yhden vanhemman perheestä, avoparista, yksin asuvasta tai vaikka eläkeikäisistä kämppiksistä.

Erilaisten kotitalouksien kirjoon nähden perinteinen perhekäsitys on suomalaisten mielissä hämmästyttävän tiukassa. Kirkon opetuksessa ihanneperheenä on perinteisesti pidetty kristillisen avioliiton solmineita heterovanhempia ja heidän yhteisiä lapsiaan. Vaikka yhä harvempi suomalainen tunnustaa uskovansa siihen, mitä kirkko opettaa, ”perinteinen” ydinperhekäsitys on yhä voimissaan. (Sana perinteinen on lainausmerkeissä siksi, että vielä sata vuotta monessa taloudessa saattoi pienen ydinperheen sijasta elää useampikin sukupolvi, joten viime vuosikymmenten perhemalli on varsin tuore.) Toki perinteisessä ydinperhemallissa on paljon hyvää. Se ei ole kuitenkaan enää ainoa tapa elää, vaan todellisuus on paljon kirjavampi.

Perinteisen elämisen mallin valinneilla on tapana pitää omaa elämäntapaansa ainoana oikeana ja tuputtaa sitä muillekin. Heti, kun nuori alkaa aikuistua, sukulaiset ja tuttavat ryhtyvät utelemaan mahdollisesta (vastakkaista sukupuolta olevasta) seurustelukumppanista. Jos kumppani löytyy, aletaan udella hääpäivää ja lapsentekoa. Jos utelija saa vastaukseksi, että pariskunta ei halua lapsia, heidän valintaansa vähätellään toteamalla, että kyllä se teidänkin mieli vielä muuttuu.

Yhtä vähättelevästi suhtaudutaan vapaaehtoisesti parittomien elämäntapaan. Suurin osa ihmisistä etsii nuoresta asti elämänsä rakkautta, johon sitoutua, ja suurin osa eronneista aikuisista haluaa löytää uuden kumppanin. Yhä suurempi osa yksin elävistä haluaa kuitenkin pysyäkin yksin.

Sinkkuuden valinneissa on niitä, jotka ovat eläneet koko ikänsä yksin ja niitä, jotka eivät aiemman suhteen kariuduttua halua enää aloittaa uutta. Ihminen voi nimittäin tuntea elämänsä täydeksi ilman kumppaniakin. Yksin eläminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, vaan sinkulla voi olla hyvinkin laaja ystävien ja sukulaisten verkosto. Sinkulla voi olla myös lapsia ja lastenlapsia.

Aivan niin kuin lapsia halunneen ja saaneen voi olla vaikea ymmärtää vapaaehtoisesti lapsetonta, myös parisuhteessa elävälle vapaaehtoisesti sinkku voi vaikuttaa kummajaiselta, johon ei oikein osata suhtautua. ”Kyllä sinäkin vielä jonkun löydät.” ”Kyllä parisuhteessa on paljon mukavampaa.” Ja sitten se säälivä pään kallistus siihen jatkoksi. Mutta arvatkaapa mitä. Jotkut viihtyvät ihan oikeasti paremmin yksin kuin parisuhteessa, ja jotkut voivat nauttia elämästä lapsettomanakin. Eivät he kaipaa sääliä tai neuvoja, vaan kokevat ne loukkauksena. Mitä jos opeteltaisiin kunnioittamaan niitäkin, jotka eivät ole tehneet elämässään samoja valintoja kuin me? Keskenään erilaiset valinnat voivat olla aivan yhtä oikeita. Perhemalleja on vuonna 2017 monta.

Yksi Vastaus artikkeliin “Terveisiä (monen sortin) perheestä”

Jyrki Siura: 5.3.2017 kello 18:47

Kiitos Karoliina kirjoituksestasi. Jotenkin se tuntui kovin tutulta. Joskus seuratessani keskusteluja eri tiedotuskanavilla, olen ajatellut hyvin samansuuntaisesti kanssasi. Eli oli mukava tässä nähdä ne ajatukset valmiiksi kirjoitettuina.
Hyvää jatkoa Sinulle!

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS