Ristiveto - » Ei ole mitään hätää
Ristiveto

« Miksi rakastan hautajaisia | Lapset tulevat näyttämään meille tien yhteyteen: Suomalaislapset rauhanlähettiläinä paavin yksityisvastaanotolla »

Ei ole mitään hätää

Aihe Yleinen, 10.1.2017 12:17, Juha Luodeslampi

Ollessani ensimmäisiä vuosia koulussa keräsin kylän muiden poikien tapaan pulloja. Pullojen kerääminen oli aika helppo tapa ansaita taskurahaa. Kevät sulatti hanget ja ojien pohjilta löytyi talven väkevän viinan jäljet. Tietyissä kivien koloissa oli runsaasti kaljapulloja. Jälkikäteen ajatellen pulloja täytyi olla paljon, koska niin moni poika niitä onnistuneesti keräsi. Tietyt juopottelukalliot olivat erityisen hyviä. Yleensä hiprakassa olleet sodan käyneet miehet suhtautuivat kerääjiin suopeasti. - ainakaan pulloja ei rikottu.

Kerran löysin kaverini kanssa neljä muovikassillista kaljapulloja kalliolta.  Lähdimme pullot pyörän ohjaustangossa kotia kohti. Suuressa ylämäessä yksi pullon kauloista meni etupyörän pinnoihin. Lensin kaarella asvalttiin tangon yli ja päälleni hajosi kaksi kassillista pulloja. Virkosin asvaltilta ja kirvelevän ihon saattelemana ajoin kotiin.. Kotona isä katsoi ruhjeet ja polkupyörän ja sanoi ettei ole mitään hätää. Sitten hän antoi lompakosta hajonneiden pullojen hinnan. Omasta mielestäni minulla oli ollut hätä pullojen hajottua, mutta isän kohtaamisen jälkeen asia oli jotenkin jäsentynyt.

Myöhemmin opiskelin kasvatustiedettä ja heräsin ajatukseen, että varttuneet miehet, jotka tyhjensivät pulloja taskurahoiksemme, olivat eläneet sodan sävyttämää pelon aikaa. Aika monen kohtalona oli, että kukaan ei ollut sanonut ettei ole mitään hätää, vaikka oli ollut jostakin näkökulmasta suuri hätä. Sanoa voi myös rakkauden tekona, joka auttaa näkemään että on muutakin kuin hätää.

Tällä hetkellä erilaiset pelot saavat voimaa. Uutisvirrassa on poliittisia, taloudellisia ja henkisiä uhkia yllin kyllin. Maailman hätä tulee keskellemme.  Sosiaalisessa mediassa ja huoltoaseman baareissa näkyy hyvin, miten pelko ja epäilys nousevat pintaan ja on helppoa syyllistää niitä muita, jotka ovat kaikkein heikoimmilla.

Tällä hetkellä tarvitaan niitä aikuisia yhä enemmän, jotka kykenevät sanomaan ettei ole mitään hätää. Tarvitaan niitä aikuisia, jotka pystyvät katsomaan kiihkottomasti ympäröivää todellisuutta liukumatta lapsenomaisiin reaktioihin. Heitä tarvitaan lapsille ja aikuisille.

Nasaretilaisen puusepän poika harjoitti vähän vastaavanlaista toimintaa. Siinä yhteydessä puhutaan lähimmäisen rakkaudesta. Se voi alkaa siitä, että kykenee sanomaan ettei ole mitään hätää. Se on rakkautta että auttaa pelon rajaamisessa rakkaudella. Siinä on toivo.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS