Ristiveto - » Ei itkeä saa Amerikka
Ristiveto

« Surua ja sankaruutta pyhäinpäiväksi | Ei itkeä saa Amerikka… »

Ei itkeä saa Amerikka

Aihe Yleinen, 9.11.2016 18:50, Merja Hermonen

Mielenkiintoinen yö. Yhdysvaltani presidentinvaalit välittyivät megaluokan mediashowna, jossa kävi niin kuin hyvin draamaksi itse itsensä kirjoittaen käy: haastaja ohittaa niukan ennakkosuosikin kalkkiviivoilla. Kahden pääpuolueen järjestelmä tuotti vaaleista amerikan vapaapainimaisen titaanien taistelun, jossa kansalle tarjottiin mediassa ja kaduilla huutokatsomopaikat.

Showpainiin kuuluu suurieleisesti käsikirjoituksen mukaan näytelty brutaalius. Taistelukampanjointi stereotypisoi kilpailijoiden roolit. Presidentinvaaleissa pitkän linjan sosiaaliturvaa ajaneesta naispoliitikkoa kuvattiin elitistiseksi murhaajanaiseksi ja liikemiesmiljardööristä tehtiin me-vastaan-muut protektionistinen työpaikkojen rakentaja-kansanmies.

Showssa ovat näennäisesti kaikki keinot sallittuja. Kuvaan kuuluvat tunnevyöryisesti esitetyt mielikuvitukselliset syytökset kilpailijaa kohtaan, silmitön uho ja omavoimainen pullistelu. Katsoja valitsee suosikkinsa. Presidentinvaaleihin mutapainikampanjan muodossa osallistuminen on ollut monille yhdysvaltojen kansalaiselle vastenmielinen  kansalaisvelvollisuus. Halutaanko maailman korkeimpien julkisen vallan edustajien virkapaikat todella ratkaista jatkossakin näin?

Mielipidemittaukset ovat osa poliittisten vaalien ilmiökäsikirjoitusta. Tällä hetkellä mittaukset eivät kansainvälisestikään osanneet itse kovin hyvin ennustaa itseään. Vaalien sosiaalisella tunnerakentumisella itse itseään ruokkivalla show-ilmiönä ei ole vielä edes tieteellistä nimeä. Että osaisimme oikeasti ymmärtää omaa suhdettamme ilmiöihin, pitäisi olla.

Ilmiöt syntyvät rakentamalla. Syntyäkseen ne tarvitsevat yleistä tyytymättömyyttä tai vaikuttamisenhalua asioihin, joihin on liitettävissä vahvoja henkilökohtaisia tunteita. Liikkeelle panevat tunteet voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Ikävä kyllä, negatiiviset tunteet saavat ihmiset usein varmemmin, nopeammin ja raivokkaammin liikkeelle. Siksi nämä vaalit herättivät myös kollektiivisia pelon ja inhon tunteita.

Valkoisen metallimiehen ja sekayrittäjän perheen työttömyys vetää Amerikankin rakennemuutoksissakin synkäksi. Tasa-arvo-ongelmat, köyhyys- ja ympäristömuutos näyttäytyivät monille näköjään ylisuurina mörkönä, koska niitä ei voi itse ratkaista. Suurten ihmismäärien jatkuva epävarmuutta omasta toimeentulostaan ei voitu ohittaa. Lupaukset myyttisen uljaan menneisyyden paluusta toimivat. Vahvuuden illuusiossa on voimaa. Johtajat eivät saa sairastaa eivätkä itkeä. Nyt, vaalien jälkeen moni miettii tosissaan demokratian mahdollisuuksia karikatyyreiksi maalailtujen johtajakuvien kanssa.

Tavalliselle ihmiselle tärkeimmät yhteiset asiat ovat vakaita, rakkaita, turvaa tuovia. Ne ovat kaikille yhteisiä sukupuolesta, roduista ja rahoista riippumatta. Niitten puolesta saa itkeäkin, Amerikka.

Merja Hermonen​

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS