Ristiveto - » Innostaako työ?
Ristiveto

« Onnea Juhani! | Trump, Sipilä ja pussauskoppi »

Innostaako työ?

Aihe työ, yhteiskunta, 22.8.2016 13:37, Mari Leppänen

Se alkoi taas: ihana, kamala arki niin töissä kuin kotonakin. Ikäväkin jo oli, mutta silti kesäloman jälkeen kaikki tuntuu hengästyttävältä ja sitä miettii, että mitenhän tämän arjen paletin kanssa oikein pärjää.

Elämä on täyttä ja elämä on hyvää.

Kuuntelin vastikään Sitran tulvaisuuden tutkijaa, joka on erikoistunut työelämän muutoksiin. Hän sanoi, että seuraavan 20 vuoden aikana työelämä muuttuu enemmän kuin edellisen 200 vuoden aikana. Tutkijan mukaan rekrytointitilanteissa olennaisin tulevaisuuden ja tämän ajan työntekijän ominaisuus on muutosvalmius. Meitä haastaa erityisesti digitalisaatio ja globalisaatio. Pysyviä ominaisuuksia ovat taas ajattelu ja empatia. Niitä ei pystytä robotein korvaamaan.

Ainakin minä tunnistan tämän muutoksen keskellä olemisen hyvin. Omassa työympäristössäni se on tarkoittanut niin organisaatiorakenteiden muutosta, viestintäympäristön isoja muutoksia kuin oikeastaan kirkon koko olemisen tavan pohdintaa.

Hyvän elämän ja myös hyvän työelämän tutkija Frank Martela kirjoittaa ja puhuu usein innostuksen merkityksestä työyhteisöissä. Martelan mukaan työn imun ja tekemisen draivin merkitys korostuu erityisesti asiantuntijatehtävissä, asiakaspalvelutehtävissä ja luovaa panosta vaativissa töissä. Eli juuri sellaisessa työssä, jota tulevaisuudessa yhä useampi meistä tekee, kun rutiinityöt automatisoidaan – ja joita myös itse teen. Muutos väistämättä toisinaan väsyttää, mutta sen kestää, kun ilmapiiri on kannustava ja innostunut.

Mistä innostus sitten syntyy? Arvostavassa ja toisia kunnioittavassa ilmapiirissä on mahdollisuus innostua ja sisäinen motivaatio pääsee valloilleen. Se on sellaista luottamuksesta nousevaa vapautta, jossa uskaltaa kokeilla: onnistua ja epäonnistua. Voin ja saan (minun suorastaan pitää) vaikuttaa omaan työhöni.

Kukaan ei jaksa kauan innostua yksin ja siksi jokaisen työntekijän asenteella ja halulla tehdä yhdessä on iso merkitys. Jokainen työyhteisön jäsen kantaa osaltaan vastuuta siitä, että ilmapiiri on hyvä. Kontrolloivan johtamisen sijaan tarvitsemme esimiehiä, jotka tietävät kuinka innostusta voidaan johtaa. Siinä samalla muuttuu väkisin työkulttuurit ja tarvitaan myös uusia työvälineitä. Tällainen muutos edellyttää avointa vuorovaikutusta ja hyvää viestintää.

Kun työyhteisöissä edistetään työntekijöiden mahdollisuuksia innostua työssään, myös työhyvinvointi lisääntyy. Työn imu tekee tekemisestä mukavampaa ja samalla tehokkaampaa. Työstä innostunut työntekijä on usein sitoutunut, oma-aloitteinen, innovatiivinen ja innostaa koko työyhteisöä tekemään yhdessä, levittää ympärilleen hyvää.

Mutta ei innostunutkaan ihminen ole rajaton. Uudenlainen tekeminen edellyttää vanhasta luopumista. To do listojen sijaan, tai ainakin niiden rinnalla, olisi hyvä tehdä rohkeita Not to do –listoja, kirjoittaa Pauli Waroma. Uutta kyllä syntyy innostuneessa ilmapiirissä, mutta työn tekemisen tapojen muuttaminen edellyttää myös vanhan pois jättämistä.

Jatkuvan muutoksen keskellä on olennaista ymmärtää ja muistaa, mistä kaikessa on kysymys, miksi muutos tehdään ja mikä on muutoksen tavoite, päämäärä. Muutosta on tavattu kuvata kolmella eri vaiheella: loppu, tyhjyys ja alku. Mutta miten asettua muutokseen, jossa tyhjyys on vallitseva tila?

Kaaoksen reunalla eteenpäin vie työn mieli ja merkitys. Olen kiitollinen, että saan tehdä töitä kirkossa. Töistään innostuu, kun työpaikalle on hyvä tulla ja työkavereiden kanssa on nautinnollista tehdä yhdessä. Olennaista on sekin, että elämä ei ole vain työtä.

Kun arjen jutut töissä tai kotona uuvuttavat, huomaan kaipaavani rauhaa. Hengitystilaa on raivattava tietoisesti. Menen metsään tai rojahdan sohvan pohjalle viltin alle. Hengitys rauhoittuu, kun on aikaa omille ihmisille. Hengitys tasaantuu, kun sielu voi hyvin.

Ajattelemisen aihetta linkatun blogin lisäksi antoivat kirjat:
Työ ja henki. Avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin. Toim. Marjaana Kanerva ja Juha Tanska.
Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista? Toim. Vartiainen & co.

Kommentoi


Ristiveto

  • Papit tuulettavat. Kymmenen kirkon työntekijää kirjoittaa yhteisessä blogissaan elämästä ja ilmiöistä, läheisistä ja vieraista, herättelevästä huumorista, toivon kantajista, kelkasta pudonneista, jalkapallosta, unelmista ja ehkä hiukan uskostakin. Kirjoittajina ovat viestinnästä vastaava pastori Merja Auer, pastori, piispan erityisavustaja Mari Leppänen, kirkkoherra, nuorisotutkija Merja Hermonen, oppilaitospappi, tohtorikoulutettava Laura Kajala, perheneuvoja, pastori Sari Sundvall-Piha, pastori, arkkipiispan teologinen erityisavustaja Petri Merenlahti, kirkkoherran, pastori Risto Leppänen, pastori, oppikirjakirjailija Juha Luodeslampi, rehtori Tapani Rantala ja pastori Karoliina Haapakoski.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS