Nevski Projekti

« Odottelua | Tajutaankohan meillä Smedsin saaman palkinnon merkitys? »

Aluepolitiikkaa

Aihe Yleinen, 17.4.2011 7:57, Irmeli Haapanen

Peter Stein ja Klaus Maria Brandauer saivat sitten jäädä väliin. Lipun olisin tosin saanut, ja ehkä esityskin olisi alkanut joskus puolikymmeneltä illalla ilmoitetun kahdeksan sijaan, mutta festivaaliväsymys alkaa painaa.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että tapahtuman edetessä järjestelyt alkavat sujua paremmin. Valitettavasti se oli tilapäistä. Lauantaina kaikki oli taas yhtä sekavaa kuin alkuviikosta. Lippuja saa kysellä ja hakea festivaalitoimistosta monta kertaa päivässä, ja silti sisäänpääsy ratkeaa lopullisesti vasta juuri ennen esitysten alkua. Tämä kaikki uuvuttaa niin, että myöhäisiltojen esityksiin lähteminen alkaa tuntua ylivoimaiselta.
Yhden esityksen sentään katsoin lauantainakin. Portugalilainen palkittu ryhmä Teatro Meridional esitti kavalkadimaisen kokonaisuuden oman maansa lähihistoriasta. Lavalle juoksutettiin niin kalastajia, pyykinpesijöitä, lasten leikkejä, häitä, jalkapallo-ottelun seuraamista, perheväkivaltaa, neilikkavallankumousta, uudelleen rakentamista ja tämän päivän elämänmenoon kuuluvaa katuvilinää, poseerausta ja pystyynkuolleita puhujia.
1974-esityksen perusteella on vaikea ymmärtää, miksi tälle ryhmälle on myönnetty uusien teatteritodellisuuksien palkinto. Kokonaisuus oli niin muodoltaan kuin sisällöltäänkin vanhanaikainen ja jopa Portugalin menneisyyttä tarkemmin tuntemattomallekin yllätyksetön. Näkemystä siinä ei ollut nimeksikään.
Europe Theatre Prize- ja Europe Prize New Theatrical Realities -palkittujen lista on mielenkiintoinen. Kaikki pääpalkinnon saajat ovat perinteisistä teatterimaista Ranskasta, Saksasta, Italiasta, Venäjältä ja Puolasta täydennettynä parilla Euroopan ulkopuolisella henkilöllä, jotka hekin ovat tehneet uraa Keski-Euroopassa.
Myös uusien teatteritodellisuuksien palkinnot ropisivat aluksi näihin samoihin ja muutamaan muuhun Keski-Euroopan maahan, mutta jossain vaiheessa raati vissiin tajusi hiekkalaatikossaan, että sen ympärillä seisojatkin on otettava leikkiin mukaan. Serbia, Latvia ja Unkari pääsivät sisäpiiriin jo aiemmin, ja nyt oli sitten Suomen, Islannin, Slovenian ja Portugalin vuoro.
Europe Theatre Prize -tapahtumaan tullessaan sitä odottaa näkevänsä Euroopan parasta teatteria, mutta niin ei näköjään todellakaan ole. Palkintojen myöntämiseen vaikuttavat taiteellisten ansioiden lisäksi selvästi ainakin aluepoliittiset syyt. Onneksi meiltä Suomesta löytyy Kristian Smeds, joka todella myös ansaitsee palkinnon.
Eniten tänään harmittaa kuitenkin se, että olen Pietarissa enkä koti-Suomessa seuraamassa äänioikeushistoriani mielenkiintoisimpia eduskuntavaaleja. Äänestystulosten saapuminen saa aikaan varmasti jännittävää ja yllätyksellistä poliittista teatteria.

Kommentoi


Irmeli Haapanen

  • Kirjoittaja on Turun Sanomien kulttuuritoimittaja, jonka vastuualueita ovat teatteri, tanssi ja muut esittävät taiteet. Tässä blogissa seurataan Pietarissa 12.–17.4. järjestettävää teatteritapahtumaa, jonka yhteydessä jaetaan merkittävät eurooppalaiset teatteripalkinnot XIV Europe Theatre Prize ja XII Europe Prize New Theatrical Realities. Yksi palkinnon saajista on suomalainen ohjaaja ja näytelmäkirjailija Kristian Smeds.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle