« Hylkyolut oli ykköstä | Kyllä minä niin iloitsin »
Aihe Urheilu, 7.6.2012 8:48, Veikko Valtonen
Kirjailija Veikko Huovinen suivaantui vuonna 1960. Syynä oli urheilijoidemme heikko menestys Rooman olympiakisoissa.
Huovinen oli Kuvapostin kolumnissaan sitä mieltä, että suomalaiset olivat suurelta osin rupusakkia kansainvälisissä kilpailuissa. Huovista jurppi etenkin yleisurheilijoiden huono menestys. Stadionilta toi mitalin vain Eeles Landström, joka sai seiväshypyssä pronssia.
Huovinen ei tyydy pelkästään purnaamaan, vaan antaa urheilijoille valmennusohjeita ja asettaa tulosrajat seuraavien arvokisojen valintoihin.
Esimerkiksi keihäässä miesten tulosrajan pitäisi olla 85,00, seipäässä 4,40, pituudessa 8,30, satasella 10 sekuntia tasan ja kymppitonnin juoksussa 28.01,4.
Huovinen arvelee vaatimusten hätkähdyttävän ankaruudellaan, mutta hänen mielestään turismi ja urheilu on pidettävä erillään. Maailman nuorison huippujen kohtaamiseen ei ole aihetta lähettää peränpitäjiä, paitsi joihinkin soutulajeihin ehkä.
Huovisen ankaria vaatimuksia on mukava verrata pian alkavien Lontoon kisojen tulosrajoihin. Keihäässä A-raja on 82,00, seipäässä 572, pituudessa 820, satasella 10,18 ja 10 000 metrin juoksussa 27.45,00.
Maailma on muuttunut ja välineet parantuneet. Se näkyy erityisesti seipäässä, jossa Huovisen ankara tulosraja on toista metriä alempana kuin nykyinen.
Keihäässä Huovinen pitää yllä kovaa tasoa nykyisiinkin tuloksin verrattuna, samoin pituudessa. Tosin Tommi Evilällä ja kumppaneilla on tekemistä olympiakomitean Lontoon tulosrajojenkin kanssa.
Ajat ovat muuttuneet, mutta Huovisen perusajatus on kestävä. Arvokisoihin ei kannata lähteä tekemään omaa suoritusta, vaan voittamaan.
En muuten ole lukenut vanhoja Kuvaposteja mökin vintillä, vaan Huovisen kolumni ilmestyi keväällä uudelleen Luonnonkierto-nimisessä kokoelmassa Siltalan julkaisemana.