Maailmanparantajat - » Pikapyrähdys Korsikalle
Maailmanparantajat

« Duunia kesäksi nuorille |

Pikapyrähdys Korsikalle

Aihe Luontomatkailu, Yleinen, 18.7.2018 12:26, Olli Loisa

Joskus työreissuilla tarjoutuu mahdollisuus viettää pari päivää omaakin aikaa tutustuen lähiympäristöön. Huhtikuisen Italian konferenssireissun yhteydessä sain mahdutettua aikatauluun pikaisen täsmäretken Korsikan saarelle.

Korsika on Ranskalle kuuluva 8680 km² kokoinen saari Välimeressä. Asukkaita saarella on reilu 300 000. Saari on itsehallintoalue ja siellä vaikuttaa suhteellisen voimakkaita itsenäisyyttä vaativia nationalistisia liikkeitä ja vielä melko hiljattain äärinationalistit tekivät pienimuotoisia terrori-iskujakin. Nykyisin saari on suosittu turistikohde, ja nationalismi näkyi paikan päällä lähinnä kylteissä ja tienviitoissa, joista ranskankielinen teksti oli töhritty näkymättömiin.

Mutta paikan päällä ei ollut aikaa poliittiseen historiaan eikä rantalöhöilyyn, tällä kertaa pääkohteena olivat linnut. Saarelta löytyy muutama lintulaji, jotka elävät vain Korsikalla tai sen lisäksi naapurisaarella, Italialle kuuluvalla Sardinialla.

Italian Pisaan keskiviikkona 4.4. laskeutuneen lennon jälkeen yövyin lähikaupunki Livornossa, josta lähtisi lautta seuraavana aamuna 8:00 kohti Korsikan Bastiaa. No eipä lähtenyt. Sähköpostiin tuli ilmoitus, että aamulautta on peruttu, ja tietenkin ”syistä, johon laivayhtiö ei voi vaikuttaa”. Myöhemmin syyksi kerrottiin sääolot (vaikka keli merellä oli erinomainen). Liekö melko rankka yöllinen sade pitänyt italialaiset satamatyöntekijät sisätiloissa.. Lähtö siirtyi iltapäivälle ja valmiiksi varsin tiiviiksi suunniteltu retki tiivistyi entisestään. No, yöunet sentään pitenivät, aamupalan sai syödä rauhassa ja tietokoneenkin ehti avaamaan työhommia varten.

Neljän tunnin laivamatkan jälkeen olin Bastiassa torstaina iltaseitsemältä. Kulkuyhteys satamasta lentokentälle, jossa vuokra-autoni oli odottanut valmiina jo aamupäivästä asti, oli kehno ja saatuani auton alleni ylihintaisen taksikyydin jälkeen alkoi ilta jo pimenemään. Ensimmäinen suunniteltu retkipäivä oli siis käytetty. Edullisen hotellin löytäminen lentokentän lähistöltä oli myös haastavaa. Paikan päällä syykin selvisi: samaan aikaan käynnistyvä Korsikan MM-ralli oli täyttänyt hotellit ja rallitallien väkeä oli myös ravintolat täynnä. Löysin kuitenkin edullisen hostellin La Maranan turistialueen kupeesta ja parin roseeviinilasillisen ja pihalla huutavien kyläpöllösten kuuntelun jälkeen uni maistui. Roseeviinit ovat muuten saarella erittäin suosittuja ja niitä löytyy kaupoista erinomainen valikoima.

Bastian satama saaren koilliskulmalla

Seuraavana aamuna kello oli soimassa 6:30, mutta silmät räpsähtivät auki jo kolmea varttia aiemmin. Ei muuta kuin kamppeet autoon, kiikarit ja kaukoputki käden ulottuville ja kohti vuoristoa siis. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui reissuraporttien ja kirjallisuuden perusteella saaren luoteisosissa sijaitseva Ascon laakso ja Korsikan korkeimman vuoren, 2706 metriä korkean Monte Cinton rinteet. Reilun tunnin ajon jälkeen kapeaksi ja kippuraiseksi käyvä vuoristotie oli noussut reilun kilometrin korkeuteen ja vankempi mäntymetsä alkoi vallata alaa. Oli siis aika alkaa etsimään retken ensimmäistä pääkohdetta, korsikannakkelia. Laji elää maailmassa vain Korsikan saaren mäntymetsissä noin 1500–2000 metrin korkeudessa.

Nakkelin löytäminen osoittautui varsin helpoksi. Sopivan levikkeen löydyttyä auto seis ja ulos ja muutaman sekunnin päästä männiköstä kuuluikin jo sopivaa ääntelyä ja eipä aikaakaan, kun useita yksilöitä näitä hauskan näköisiä kiipeilijöitä olikin jo kiikarin näkökentässä.

Korsikannakkelin elinympäristöä

Matka jatkui ylös tien päässä olevan hiihtokeskuksen ja Hotel Le Chaletin ympäristöön. Tien ympäristö oli jo perille saakka sula, mutta heti yläpuolella oli vielä lunta paikka paikoin runsaastikin. Jalkaisin tapahtuvaan vuoristoretkeilyyn ei ollut tällä kertaa aikaa, mutta parkkialueen lähistöltä pystyi tähyämään hyvin ympäröiville vuorenhuipuille. Mainittavimpia täällä olivat kalliopääskyt ja alppikiitäjät sekä ylempänä vuorilla lennelleet alppinaakat.

Ascon laakson vuoristomaisemaa

Vähän ennen puolta päivää hyppäsin autoon ja lähdin ajelemaan takaisin alaspäin. Parin lyhyen pysähdyksen ja tiellä maleksivien lehmien väistelyn jälkeen löysin sopivan levikkeen, jota ympäröi matala välimerenkasvillisuus ja sopivan laajat näkymät laaksoon. Heti autosta noustessa kuului seuraavan kohdelajin lentoääntä: korsikanhemppo (jota on aiemmin pidetty Euroopan vuoristometsissä elävän sitruunahempon alalajina) laskeutui lähelle autoa ja pysähtyi ihasteltavaksi. Myöhemmin laji osoittautui melko yleiseksi ja niitä näkyi siellä täällä. Matalassa kasvustossa lauleskeli myös kerttuja ja hetken aikaa soitettuani kännykältä sardiniankertun laulua, lajin edustaja ilmestyikin lähietäisyydelle esittelemään itseään hienosti. Kerttua tarkkaillessani jokin yläpuolellani aiheutti päälleni varjon. Katse ylös ja yksi hienoimmista petolinnuista, upea aikuinen partakorppikotka purjehti suoraan päältäni alle 10 metrin korkeudelta ja jatkoi hiljalleen vuoren rinteitä partioiden ylöspäin. Muutaman minuutin sisällä samasta paikasta minulle kolme uutta lintulajia, retki alkoi mainiosti!

Sardiniankerttuja ja korsikanhemppoja löytyi tällaisesta maastosta

Olin nyt nähnyt vuoriston (ja periaatteessa vuodenaikaan ja reissun pituuteen nähden kaikki ennalta odottamani) kohdelajit yllättävän helposti ja alkuperäiseen suunnitelmaan nähden myös reilusti etuajassa, joten oli aika miettiä seuraavaa siirtoa. Hetken pähkäilyn jälkeen päätin lähteä kohti saaren itäosien matalampia rannikkoseutuja ja alueella pesiviä kaliforniantupsuviiriäisiä. Tätä Pohjois-Amerikasta peräisin olevaa lajia on istutettu useisiin paikkoihin Eurooppaan metsästystä varten, mutta käytännössä ainoa luontaisesti lisääntyvä kanta elää Korsikalla. Ennakkotietojen mukaan laji voi olla työläs löytää ja en alun perin ajatellut sitä tässä aikataulussa yrittääkään, mutta muiden kohdelajien löydyttyä yllättävänkin helposti oli tilanne muuttunut.

Siispä ajelemaan kohti rannikkoa. Matkalla näkyi joka puolella isohaarahaukkoja, jotka tuntuivat olevan saaren runsaimpia, tai ainakin näkyvimpiä petolintuja. Itärannikolle Aleriaan johtavan tien varrella pysähdyin oikomaan koipiani jokivarteen ja toiselta puolelta tietä pienen jyrkänteen päältä kuului erittäin lupaavan kuuloinen rätinä. Puhelin esiin ja Sylvia moltonin, ”rätinärusokertun” laulu soimaan ja hetken kuluttua lähipuskaan ilmestyi lintu laulamaan kilpaa äänitteen kanssa, välillä tunnusomaisia rätiseviä kutsu/varoitusääniä päästellen. Erinomainen taukopaikka! Rätinärusokerttu pesii Korsikalla, Sardinialla ja pienellä alueella Luoteis-Italiassa ja se on vasta hiljattain erotettu omaksi lajikseen rusorintakertusta. Nykyisin rusorintakerttulajeja katsotaan Välimeren alueella olevan kolme. Lintuoppaan perusteella lajin pitäisi saapua vasta huhtikuun lopulta alkaen, joten tämä reissun ainoaksi jäänyt yksilö oli positiivinen yllätys.

Itärannikon viljelysmaille saavuttuani lähdin ensimmäisenä yrittämään viiriäistä Urbino-järven maastosta, ilman suuren suuria onnistumisen toiveita. Tie järvelle oli sateiden jälkeen erittäin huonossa kunnossa ja perille itse järvelle en lopulta pienellä vuokra-pösöllä päässytkään. Pikkutiellä pysähdyin ensimmäisessä mielestäni sopivan näköisessä paikassa viiriäistä ajatellen, ja taas äänite soimaan. Päivä oli ollut tähän saakka kohdelajien suhteen erinomaisen mahtavaa tuuria ja ihme kyllä se vielä jatkui! Parin minuutin soittelun jälkeen noin parin sadan metrin päässä vastasi ensin yksi lintu, sitten toisesta suunnasta lähempää toinen. Siirryin hieman lähemmäksi jälkimmäistä lintua ja annoin puhelimelta vielä lyhyen ääninäytteen, mutta paria lyhyttä vilahdusta lukuun ottamatta en päässyt lintua kunnolla näkemään. Illan alkaessa hämärtymään kävin vielä toisella retkikertomuksissa kerrotulla paikalla läheisellä viinitarhalla, mutta sieltä niitä ei enää löytynyt, vain äänekästä harmaasirkkukonserttia ja muita tavallisia avoimen ympäristön varpuslintulajeja.

Tällaisesta maastosta löytyivät kaliforniantupsuviiriäiset

Tekstiviestittelin viimeöisen majapaikan omistajalle ja sain saman paikan myös täksi illaksi. Saapuessani oli jo pimeää ja hetken kyläpöllösiä kuunneltuani uni maistui taas makealta. Seuraavana päivänä olikin sitten aika siirtyä työhommiin takaisin Italiaan ja La Spezian kaupunkia kohti. Törrötin koko lauttamatkan yläkannella merielämää tarkkaillen, mutta muutamaa välimerenliitäjää ja paria pientä raitadelfiiniporukkaa kummempaa ei näkynyt.

Tällä kertaa aikataulun kireydestä huolimatta kaikki tuntui menevän putkeen. Yhteensä tällä 44 tunnin pikapyrähdyksellä näin 59 lintulajia, joista kuusi oli minulle kokonaan uusia. Retken keväinen ajankohta oli ilmeisen hyvä ja linnut olivat vielä hyvin äänessä. Lintuoppaan mobiiliversio (Collins Bird Guide) oli äänineen erinomainen apuväline kohdelajien löytämisessä. Vahva suositus linnuista kiinnostuneille, tämä parhaaseen kenttäoppaaseen perustuva appi sisältää kaikki Euroopassa ja lähialueilla tavattavat lintulajit ja suurimmalta osalta myös äänet. Ääniä (eli ”atrappia”) maastossa soittaessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että lintuja ei ole varsinkaan pesimäaikana syytä häiritä pitkään, ylimääräinen meteli täytyy pitää mahdollisimman lyhyenä.

Luonnosta kiinnostuneelle Korsika on erinomainen retkikohde, maa on harvaan asuttu ja vuoristo- ja merimaisemat ovat kerrassaan upeita. Luonto on monipuolista ja endeemisiä eli kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja on runsaasti. Parhaiten saaren luontoon pääsee tutustumaan vuokra-autolla, autoilu saarella oli ainakin näin pääturistikauden ulkopuolella helppoa ja sujuvaa.

Kommentoi


Maailmanparantajat

  • Millaisesta maailmasta haaveilevat kirkasotsaiset ympäristöalan asiantuntijat, jotka taistelevat ympäristön tilan heikkenemistä, ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen ehtymistä vastaan? Tässä blogissa kurkistetaan Turun ammattikorkeakoulun arkeen, jossa killutaan merellä, kahlataan puroissa, huristellaan sähköpyörillä ja lajitellaan poistotekstiilejä. Äänessä ovat asiantuntijat ja opiskelijat.

Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle