Loppuvihellyksen jälkeen

« Rauhanneuvottelut |

Turkulaisten eurotaival murheellinen

Aihe Urheilu, Yleinen, 14.7.2013 14:27, Mikko Salminen

Suomalaisen jalkapallojuniorin ensimmäinen tavoite on päästä pelaamaan Veikkausliigaa. Sitä voi jo pitää saavutuksena. Sen jälkeen kunnianhimosta riippuen pyritään ulkomaille. Kansainväliset kentät realisoituvat vain poikkeusyksilöiden kohdalla. Silloinkin on tärkeä onnistua näyteikkunassa, jonka europelit antavat. HJK:sta näitä esimerkkejä on monia – Teemu Pukki ja Juhani Ojala viimeisimpiä. Tuskin Aki Riihilahdesta olisi tullut erittäin hienon kansainvälisen uran tehnyttä pelaajaa ilman Klubin Mestareiden liiga-seikkailua. Turkulaisjoukkueille näitä näyteikkunoita oli tarjolla menneellä viikolla kummallekin.

Tulokset kaikki urheilusivuille eksyneet tietävätkin. Molempien kohdalla voi joukkueen osalta puhua katastrofista. Kollektiivisesta niin valmennuksen kuin pelaajien yhteisestä rimanalituksesta. Luxemburg ja Färsaaret eivät pitäneet olla viimeiset maat, joihin joukkueet pääsevät vierailemaan. Kiinnostavaa tässä onkin katsoa tuloksen taakse ja mietittävä yksittäisen pelaajan roolia. Europelien luulisi olevan kauden selkeä kohokohta. Viime kauden menestyksen tuoma upea palkinto pelaajille.

Pelaajilta kysyttäessä näin varmasti onkin, mutta miksi se ei välittynyt katsomoon. Näin Interin ottelun Kupittaalla ja TPS:n ottelusta aistin samoja viitteitä raporttien perusteella. Oli joukkueen pelitaktinen vireystila mikä tahansa ja yksittäisen pelaajan fyysinen kunto mikä tahansa, niin luulisi europelin sytyttävän huippu-urheilijan sydämen. Pelaajan tulisi jättää joka kerta kentälle kaikkensa.

En lähde syyttämään valmennusta valmistautumisen puutteesta. Se ei vain näkynyt kentällä. Tällaisissa peleissä se on anteeksiantamatonta. Maksavan yleisön aliarvioimista. Se valitettavan harva joukko, joka tappioista huolimatta käy huutamassa äänensä pihalle pelistä toiseen tuntee olonsa petetyksi tämän viikon esityksien jälkeen. TPS-fanit toivatkin turhautumisensa julki Veritas stadionin ulkopuolella saamatta valmentaja Rajamäeltä tai keneltäkään muulta mitään vastinetta. Joukkuetta ei todellinen kannattaja jätä, mutta ikävä maku tällaisista episodeista varmasti jää.

Englannin Valioliigassa pelaava Wigan matkasi loppuvuodesta 2009 Lontooseen Tottenhamin vieraaksi. Tottenham mankeloi lancashirelais-kannattajien tyrmistykseksi Wiganin 9-1. Kotimatkalla ei varmasti montaa laulattanut. Seuraavana päivänä Wigan antoi tiedotteen. Seuran omistaja lupasi jokaiselle White Hart Lanen katastrofin todistaneelle kaikki reissusta koituneet kustannukset takaisin anteeksipyynnön kera.

Siinä esimerkkiä, miten faneista pidetään huolta.

P.S. Jos Inter-Vikingur ottelun tuomari ei ollut maksettu, niin lupaan kävellä Turusta Hankoon. Edes maksettu tuomari ei pelastanut sinimustia. Dragstman olisi syytä todistaa olevansa liigan valmentajien palkkakuninkaan arvoinen.

Löydät kirjoittajan twitteristä nimimerkillä @salminenmikko

Kommentoi


Mikko Salminen

  • Yksi pitää esittävästä taiteesta, toinen kirjallisuudesta. Urheilu on ollut Mikko Salmiselle intohimo päiväkoti-iästä tähän päivään. Jalkapalloammattilaisuuden jäätyä haaveeksi antaa hän nyt panoksensa suomalaiseen urheiluun katsomoiden puolella ja kynällään. Tämä blogi on tarinoita ja ajatuksia paikallisesta urheiluelämästä.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS