Loppuvihellyksen jälkeen

« Hippoksentiellä herätys | Rauhanneuvottelut »

Hyvä yritys

Aihe Urheilu, Yleinen, 14.11.2012 0:05, Mikko Salminen

Olin menneenä kesänä seuraamassa miesten jalkapallon kolmannen sarjatason ottelua. Kotijoukkue sai vapaapotkun läheltä sivurajaa. Pelaaja pisti jalallaan pallon kohti rangaistusaluetta, jossa pelaajat raapivat itselleen parhaansa mukaan pelitilaa ja etenkin ilmatilaa. Pallo tuli kohti pelaajamassaa, mutta leijaili kuitenkin selkeästi ohi ja yli maalin. Kotijoukkueen penkiltä aikuinen valmennusjohtoon kuulunut mies avaa suunsa ja huutaa ”Hyvä yritys!”. Tuo kahden sanan lause on yksi suomalaisen urheilun sitkeimmistä ja vaarallisimmista syövistä.

Millä tavalla yritys joka leijailee pelialueen ulkopuolelle on hyvä? Yrityshän on tuolloin epäonnistunut, oli se sitä sitten räikeästi tai vain hitusen. Huuto on ymmärrettävä, mikäli kommentin ilmoille kajauttanut mies kehui rangaistusalueella tapahtunutta onnistunutta kuviota, jossa vahvalle pääpelaajalle tehdään sääntöjen puitteissa vapaata tilaa. Uskallan kuitenkin väittää ettei tästä ollut kyse.

Omana junioriaikanani muistan useasti saaneeni epäonnistumiseni anteeksi ”hyvä yritys” –huudolla. On selvää, että lapselle joka vasta totuttelee kilpailemisen lainalaisuuksia on palautteen oltava ensisijaisesti positiivista, mutta Suomessa sen annetaan jatkua liian pitkään. Olenkin jälkeenpäin miettinyt, että miksi motivaationi jalkapalloa kohtaan hävisi nuorena futaajanalkuna. Syitä on varmasti monia, mutta luulen osasyynä olleen liian pintapuolisen palautteenannon.

Aihehan ei ole mikään uusi Suomessa. Kulttuuriimme ei kuulu mielipuolinen huutaminen. Kovaa kieltä käyttäviä valmentajia pidetään epäpätevinä. Valmentajan on oltava tarkka sanavalinnoissaan.  On mietittävä tarkkaan kuinka kohdella fyysisesti ja etenkin henkisesti epäkypsää ainesta. Lasten ja nuorten valmennuksessa hienovaraisuus on hyve. Kehittyvää lasta on osattava lukea. Tämä ei tarkoita, etteikö kritiikkiä ja korjaavaa palautetta tule antaa.

Vajaa kuukausi sitten olin katsomassa nuorten poikien jalkapallo-ottelua Kupittaalla. Pelaamisen ja kilpailun vimma ja into näkyi selvästi kentän laidalle. Koko kilpaurheilutapahtuman kiihko sai mieleni hykertelemään. Nämä pojathan ovat täysillä ja voitontahtoisena mukana. Tämän testosteronikeskittymän kilpailuhenkisen ilmapiirin puhkaisi ”hyvä yritys” –huuto. Pelaaja tiesi, että yritys oli kaukana hyvästä. Huudolla oli tuskin kovinkaan rakentavaa vaikutusta tilanteessa.

Tänäkin syksynä monissa kaukaloissa ja areenoilla nautitaan pelaamisesta. Tuskin TPS:n miesten salibandyjoukkue olisi johtanut lajin pääsarjaa ennen viime kierrosta ilman järjestelmällistä kovaa työntekoa ja tiukkaa rakentavaa palautetta. Yritystä tarvitaan ja hyvää sellaista, mutta pelkällä ”hyvällä yrityksellä” ei tässä maailmassa pitkälle pötkitä oli elämänalue mikä tahansa.

Avaan näin blogin lopuksi ”Seuraa häntä” –osion, jossa nostan esille mielenkiintoisen ja paikallisen urheilijan. Tällä kertaa huomion ansaitsee kaksikko Turusta. Vuoden poika- ja tyttöpelaajaksi valitut jalkapalloilijat Aleksi Ojanperä ja Julia Tunturi Turun Palloseurasta.

Yksi Vastaus artikkeliin “Hyvä yritys”

jarmo uusitalo: 21.11.2012 kello 21:40

Suomalainen pelkää epäonnistumista yli kaiken. Siksi yksilöt tahtovat meidän oloissamme joukkueurheilusta puuttua. Nappikuulokkeet auttavat sinua, jos näet tästä “hyvä yrityksestä” vaivaa.

Kommentoi


Mikko Salminen

  • Yksi pitää esittävästä taiteesta, toinen kirjallisuudesta. Urheilu on ollut Mikko Salmiselle intohimo päiväkoti-iästä tähän päivään. Jalkapalloammattilaisuuden jäätyä haaveeksi antaa hän nyt panoksensa suomalaiseen urheiluun katsomoiden puolella ja kynällään. Tämä blogi on tarinoita ja ajatuksia paikallisesta urheiluelämästä.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS