Kulttuurikulkurit

« Porin kolmikärki toimi | Colosseumin kukkuloilla »

Keski-ikäisten kokoontumisajot

Aihe Ei luokittelua, 23.7.2011 15:06, kimmo.lilja

Wilko Johnson, Fairport Convention, Jethro Tull, Colosseum… Ja tapahtuman nimi on - ei suinkaan Rusrockin 41-vuotisjuhla - vaan 27. Keitele Jazz Äänekoskella. Vuosikymmenten varrella monta merkittävää jazznimeä Keski-Suomeen tuonut tapahtuma joutui tällä kertaa vähän niin kuin pakkorakoon. Tarkoitus ei ollut järjestää mitään 70-luvun rockpierujen kokoontumisajoja, mutta minkäs teet, kun tarjonta ylittää kysynnän. Äänekoskella oli jo pitkään haaveiltu Jethron tai Colosseumin kaltaisesta nimestä, mutta ei toki samalla kertaa!

Keiteleen juhla-alue on johonkin Pori Jazziin verrattuna minikokoa, mutta kauneudesssaan Päivänne-Keitele -kanavan varsi ei häviä edes vanhalle Kirjurinluodolle. Rantaan on tiiviiseen rykelmään pystytetty kolme telttaa, joista yhdessä hikoillaan musiikin vuoksi, kahdessa muussa virvokkeiden toivossa. Anniskelupuoli tosin ontuu pahemman kerran. “Taitaa olla raittiusseuran järjestämä tilaisuus”, irvaili joku janoisten matelua seuratessaan. Juotavat ovat toki helteelläkin sivuseikka, mutta kun kerran omat eväät on kielletty ja kaljatatelta pystytetty, niin joku roti palveluun olisi luullut löytyyvän näin monen vuoden harjoittelun jälkeen. Malli oli ilmeisesti haettu Neuvostoliitosta. Tiskin takana oli kyllä mukavasti porukkaa, mutta jostain syystä yhden asiakkaan palvelemiseen tarvittiin kolme työntekijää.
Festaritunnelma on kuitenkin käsinkosketeltavan leppoisa. Ohjelmistosta johtuen yleisö on keski-ikäistä ja rauhallista. Itse teltassa on niin kuuma, että eturiviin pakkautuneet ovat  ihan luomusti ns. huonossa hapessa. Onneksi välillä pääsee kuitenkin ulos tuulettumaan.
Fairport Convention soitti pinnistelemättömän keikan, josta ei jäänyt oikein mitään mieleen. Ihan päinvastaisella asenteella leikkiin lähti Jethro Tull, joka avasi turhia kiertelemättää Thick As a Brickin ja Aqualungin tutuilla klassikkoraidoilla. Jethro on Ian Anderssonin yhdenmiehenshow, vaikka bändi on luonnollisesti koottu rautaisisista ammattilaisista. Jostain syystä jopa ikikitaristi Martin Barre jättäytyy varsin vaatimattomaan rooliin, joskin jaksottain kitara viiltää yhä hätkähdyttävän terävästi. Joku asiaan vihkiytymätön kuului ihmettelevän Anderssonin huilunsoittoa. Todellisuudessahan kyse ei edes ole soitosta vaan osittain huilun kautta tapahtuvasta ääntelystä. Vanhat herrat tekivät joka tapauksessa hartiavoimin töitä, ja setti venyi suorastaan kunnioitettavan pitkäksi.
Keiteleellä ohjelmiston rakenne on erikoinen. Konsertti ei suinkaan loppunut päääesintyjän vaiettua, vaan pitkän roudaustauon jälkeen lavalle marssi täysin eri maailmasta oleva ryhmä Frank Zappa Memorial Pancake Breakfast. Kyseessä on nuorten suomalaismuusikoiden jo vuosia hiljakseen toiminut tribuuttibändi, joka on saanut myönteistä palautetta jopa samoilla apajilla häärivältä Dweezil Zappalta, säveltäjämestarin pojalta. FZMPB osoittaa kiistattomasti suomalaisen poppjazzkoulutuksen kovan tason. Zappan musiikki kuulostaa ihan aidolta, kaikki elementit ovat kohdallaan. Vaikka vaikeusasetetta riittää, kaikki tempovaihdokset ja virtuoosiset välisoitot loksahtavat koneen tarkkuudella kohdalleen. Keikan edetessä ryhmä uskaltautui myös irrottelemaan. Erityisesti kannattaa mainita vokalisti Antti Koivulan rennonoloinen showmanship.
Ennen telttakylään vetäytymistä oli Keitele Jazzissa tarjolla myös klubifiilistä, kun Club Painiksessa esiintyi täyteen improvisointiin luottava Gnomus Jukka Gustavsonilla vahvistettuna. Aiemminkin kokeilevan kolmikon -  Kari Ikonen, Esa Onttonen ja Mika Kallio -  kanssa musisoinut Gutsi oli leikissä kuin kotonaan. Mies kaivoi uruistaan mitä hurjimpia soundeja ja lausui väliin hauskoja luontoaiheisia runoja. Parhaimillaan ja kommunikoivimmillaan ryhmä oli aina niissä jaksoissa, joissa rumpali Mika Kallio äityi ihan oikeasti kompaamaan eikä pelkästään hakemaan hassuja ääniä erilaisista kelloista, gongeista ja symbaleista.

Kommentoi

Kulttuurikulkurit
Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle