Kulttuurikulkurit

« Postireitin varrelta Imatralle | Keski-ikäisten kokoontumisajot »

Porin kolmikärki toimi

Aihe Ei luokittelua, 16.7.2011 17:32, Katariina Norontaus

46. Pori Jazz -festivaali on kääntymäisillään lopuilleen onnellisten tähtien alla. Järjestäjien kehittämä kolmikärki Tom Jones - Ricky Martin - Elton Jones osoittautui toimivaksi, ja tapahtuman yleisömäärä nousee jälleen sellaisiin lukemiin, että talous pysyy kuosissa.
Kirjurinluoto Arenasta ollaan edelleen vahvasti kahta mieltä. Lentokenttämäinen laakea aakea näyttää iltapäivällä varsin karulta, vaikka paikalla on hyvinkin jo tuhansia erilasiin piknik-leireihin asettautuneita kuulijoita. Yleisön virvokkeita ei kytätä, ja jokainen saa rauhassa nauttia omia eväitään, vaikka festivaalialueella on tietysti tarjolla kunnon ylihintaan niin ruokaa kuin juomaakin.

Molemmin puolin mastodonttilavaa olevat jättiskriinit antavat yleisölle mahdollisuuden jäädä varsin kauas lavan edustan ryysiksestä. Jonkun Ricky Martinin kohdalla skriinit ovat kuitenkin vain apuväline, ja valtaosa tanssivasta massasta yritti päästä niin lähelle esiintyjiä kuin mahdollista. Ajoissa paikalle hakeutuneiden viitseliäisyys myös palkittiin, sillä Martin laskeutui rohkeasti lavalta ja kävi hymyillen kättelemässä eturivin hurmioituneet naiset.
Martin olikin aivan omaa luokkaansa nimenomaan esiintyjänä. Iso kokoonpano ja koko ajan vaatteitaan vähentänyt tanssiryhmä teki todella töitä palkkansa eteen, ja Martin itse pomppi hyväntuulisena kuin nuori varsa kevätlaitumella. Pääosa esiintyjistä vain soittaa - huippuesimerkkinä Elton John, jonka ei odoteta nousevan flyygelinsä äärestä eikä liiemmin jutustelevankaan.
Martin kuitenkin otti yleisön mukaan energialla. Suomalaisyleisö on sen verran jähmeää, ettei rutiininomainen “put your hands together” -hokema yleensä pure. Martin kuitenkin sai yleisön tekemään juuri niin kuin halusi.
Martinin megabailujen jälkeen oli varsin terapeuttinen kokemus hakeutua Porin Teatterin ja Ultra Music Theatren hämyisiin tiloihin kuuntelemaan ihan oikeaa jazzia ja jälkimmäisessä tapauksessa myös todella kokeilevaa avantgardea. Festivaalin rakenne on nykyisin sellainen, että kaupungissa voi viettää täysipainoisen musiikkirupeaman käymättä kertaakaan Kirjurinluodolla, mutta mikäli tyytyy vain luodon antiin, ei välttämättä kuule mitään uutta ja todella yllättävää.

Jättialava ja iso festivaalialue ovat vaativa yhdistelmä. Varsin monen esiintyjän kohdalla tulee mieleen, että tämä toimisi paremmin jossain intiimimmässä tilassa. LP46!-telttakaan ei ole varsinaisesti intiimi, mutta kuitenkin luolamaisen tunnelmallinen. Kirjurinluodolla äänenvoimakkuus ei missään vaiheessa nouse lähellekään kipukynnystä, mutta teltassa jopa tuottajavelho Daniel Lanoisin odotettu setti kärsi turhan kovasta volyymistä, jossa taidokkaan nelikon sävyt eivät päässeet läheskään täysipainoisesti esiin.
Lanoisin ryhmän vokalisti Trixie Whitley oli häkellyttävä tuttavuus. Nuppineulankokoisesta neitosesta lähti ääntä kuin Tom Jonesista, ja laulamisen ohella tyttö ehti myös soittaa rumpuja ja kitaraa.
Porin katukuvassa pistävät silmään Princen kauan odotettua Helsingin keikkaa mainostavat julisteet. Prince olisi kyllä ollut mitä mainioin lisä myös Pori Jazzin ohjelmassa, mutta tällä kertaa jouduttiin tyytymään Tom Jonesin versioon Princen Kissistä.
Porissa on perinteisesti voinut bongata lähes kenet tahansa, ja samaan aikaan festivaalin kanssa pyörivät Suomi Areenan keskustelut vielä monipuolistavat julkkiskirjoa. Vahvan huhun mukaan todellinen bongaus oli kuitenkin tehty Forssaan Autokeitaalla, jossa Ricky Martin oli käynyt haukkaamassa jotakin pientä. Joku rohkea oli myös käynyt pyytämässä nimmaria ja häkeltynyt suunniltaan tajuttuaan, ettei kyseessä ollutkaan Jari Sillanpää…

Kimmo Lilja, Porissa 16.7.

Kommentoi

Kulttuurikulkurit
Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle