Kulttuurikulkurit

« Kirjeillä rakennetaan identiteettiä ja historiaa | Porin kolmikärki toimi »

Postireitin varrelta Imatralle

Aihe Ei luokittelua, 15.7.2011 17:15, Irmeli Haapanen

Kustavissa sataa vettä.
Se on aika poikkeuksellista etenkin Volter Kilpi -kirjallisuusviikon aikana. Onneksi kaikki perjantain tilaisuudet on sijoitettu sisätiloihin, tai ainakin puolisisätilohin kuten Teatteri Quo Vadiksen esitys Quo vadis Hamlet? Päivän ainoa ulkoilmatilaisuus, aamuinen retki historiallisen postitien paikoille, oli peruutettu.
Vuonna 1638 perustettu postireitti Tukholmasta Turkuun ja edelleen Helsinkiin, Viipuriin ja Narvaan tuli kuitenkin tutuksi, sillä Postimuseon johtaja Petteri Takkula esitteli sen alkuiltapäivän esitelmässään. Reittiä kutsutaan maailman tai ainakin Euroopan vaarallisimmaksi postireitiksi. Syynä olivat hankalat luonnonolot, erityisesti talvisin kelirikon aikaan. Takkulan mukaan 250 vuoden aikana menehtyi kaikkiaan noin 200 postinkuljettajaa.
Postireitti toimi 5–15 kilometrin välein valittujen postitalonpoikien varassa. Niinpä jokainen työkykyisen miehen menetys oli suuri suonenisku paikallisissa yhteisöissä. Takkulan mukaan varsinainen lasti eli posti turvattiin paremmin kuin niiden kuljettajat. Posti nimittäin pakattiin tynnyreihin, jotka jäivät kellumaan mereen ja ajautuivat ennen pitkää rantaan, vaikka miehistö menehtyikin.
1600-luvulla postin kulku Tukholmasta Turkuun kesti noin seitsemän päivää, mutta kelirikon aikaan saattoi kulua jopa kuukausi.
Takkulan luento liittyi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Soivat kirjeet -hankkeeseen, jonka kaksi konserttia kuullaan Kustavin kirkossa viikonloppuna, lauantaina klo 19 ja sunnuntaina klo 15.
Kirjallisuusviikon teatteritarjonta aloitettiin Shakespearella. Teatteri Quo Vadiksen tanssillinen dekonstruktio maailmankirjallisuuden yhdestä kuuluisimmasta teoksesta, Hamletista, välitti henkilöiden tunnetilat ja intentiot komeasti välillä myös koomisesti fyysisen teatterin keinoin. Tapahtumat oli siirretty Tanskanmaalta Imatralle, mutta valtakuvio oli tuttu, tosin itärajan läheisyys toi tulkintaan uuden ulottuvuuden.
Mielenkiintoista oli myös nähdä dramatisoinnista, ohjauksesta ja koreografiasta vastaavan Nina Mamian tulkinta Ofelian, Poloniuksen ja Laerteen suhteesta. Jos Hamletia on pidetty tyypillisesti oidipuskompleksin ilmentymänä, niin nyt oli tarjolla myös muunlaisia insestisiä vivahteita.
Quo Vadis esittää Quo vadis Hamletin? vielä huomenna klo 21 Restaurant Grillin pihalle pystytetyssä jurtassa. Sitä ennen, klo 18, nähdään ryhmän Runousoppi II samassa paikassa.
Huomenna lauantaina esiin astuvat myös Yövieraat Albatrossin tarinallaan klo 15 Laura Peterzéns Studiolla ja klo 17 Vissillä humauksella ja hengen ylennyksellä Tuulentuvalla. Sunnuntaina molemmat esitykset nähdään Tuulentuvalla, Albatrossi klo 12 ja Vissi humaus klo 17.
Turha sen sijaan on haikailla enää Tuukka Vasaman monologiesityksen Oodi rakkaudelle perään. Hän esitti Tuomas Timosen runoihin perustuvan väkevän kokonaisuuden vain kerran, esitys päättyi juuri. Onnittelut kaikille niille, jotka sen näkivät. Perusteluja voi lukea enemmän sunnuntain Turun Sanomista.
IRMELI HAAPANEN, Kustavissa perjantaina 15.7.

Kommentoi

Kulttuurikulkurit
Blogi-arkisto

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle