Kremlin kellot

« Medvedev oli erilainen | Itsevaltiaat ystävät »

Pariisi jäykisti Putinin

Aihe Yleinen, 5.6.2012 8:54, ts.verkkotoimitus

Kuukausi on kulunut Vladimir Putinin presidenttiyttä. Todettava on, että Putinin presidenttiys on menettänyt menneisyyden hohtonsa eikä hän vakuuta kansainvälisessä kanssakäymisessä entiseen tapaan.

Putin teki ihan oikean vedon, kun lähetti pääministeri Dmitri Medvedevin Yhdysvaltoihin edustamaan Venäjää G8-kokouksessa. Eipähän joutunut presidentti Putin epämiellyttävään tilanteeseen, jossa joku olisi vaikka voinut antaa kritiikkiä hänen tavastaan hoitaa Venäjän asioita. Venäjän asiat nimittäin kuuluvat vain Venäjälle eikä kenellekään muulle, oli maailma sitten kuinka globalisoitunut tahansa.

Putin aloitti omat ulkomaanmatkat viime viikolla. Torstai-iltana Putin tapasi Valko-Venäjän presidentin Aleksandr Lukashenkan Minskissä. Pitämässään puheessa Putin hyväksyi Lukashenkan tavan hallita maataan.

Toistakin mieltä voisi olla. Valko-Venäjällä yhdistyvät nimittäin stalinistiset tavat hallita ja breshneviläinen pysähtyneisyys. Venäjällä ja Valko-Venäjällä on paljon yhteisiä projekteja. Ilmapuolustusta yhdistetään. Venäläiset  ovat lisänneet virkamiestason yhteyksiä ja venäläinen omistus Valko-Venäjällä on kasvanut.  Vierailun jälkeen oli ihan selvää, että isoveli valvoo Valko-Venäjällä.

Putinin seuraava tapaaminen olikin sitten Saksassa. Saksa on Venäjän paras liittolainen Euroopan unionissa. Keskinäisriippuvuus kasvaa koko ajan kaupanalalla. Angela Merkel on vanha tuttu Putinille ja Putin Merkelille. Silti Saksassa keskustelun aiheet eivät olleet ihan mieluisia Putinille. Agendalla oli Syyria. Asia otettiin rakentavassa hengessä esille. Mutta eteenpäin ei asiassa päästy. Mieluisiakin aiheita löytyi kuten Itämeren kaasuputken laajennus. Saksassa Putin oli tapaamassa ystäviä pitkän tauon jälkeen. Muutama rento kuva Putinista tuli.

Sitten Putin hieman jäykistyi jälleen. Putin lensi Berliinistä Pariisiin, jossa odotti Ranskan uusi presidentti Francois Hollande. Pariisissa vannottiin myös strategisen kumppanuuden nimeen mutta ihan yhtä leveästi kuin Saksassa, siellä ei hymyilty.

Hollande ja Putin olivat myös aika eri linjoilla Syyrian suhteen. Hollande ei näe positiivista tulevaisuutta Syyriassa, jos Bashar al-Assad jatkaa maan johdossa, Putin ei koe Assadia ongelmaksi. Pariisissa molemmat miehet olivat kuitenkin samoilla linjoilla Ukrainan entisen pääministerin Julia Timoshenkon vankilatuomion poliittisuudesta ja siitä ettei politiikkaa ja urheilua tulisi sotkea.

Pariisista Putin lensi Pietariin EU-Venäjä -huippukokoukseen. Tapaamisessa oli menneen maailman loistoa mutta huippu siitä puuttui. Venäjä ja EU tapaamisista on viime vuosina tullut kuin suffle kokemattoman kokin käsissä. Potentiaalia on johonkin hyvään, mutta tekele ei vain lähde nousemaan.

Onko syy Venäjässä vai EU:ssa? EU:n ulkopoliittinen kärkikolmikko José Manuel Barroso, Herman Van Rompuy ja Catherine Ashton eivät oikein saa otetta Venäjästä eikä Venäjä kolmikosta. Kahdenväliset suhteet ovat korostuneet EU:n ja Venäjän suhteessa sen jälkeen, kun EU koitti selkeytää yhteisen ulkopolitiikkansa hoitamista. Takaisin omalla maaperällä Putin ilmoitti että EU:n olisi jo aika päästä yli Venäjän pelostaan, avata rajat viisumivapaudelle ja suhtautua asioihin liikemiesmäisesti. Syyriastakin keskusteltiin taas, mutta ilman tulosta.

Pietarista Putin lentää suoraan Tashkentiin Uzbekistanin pääkaupunkiin ja sitten on vuorossa Kiina. Idässä Venäjällä on erilaiset haasteet kuin lännessä mutta yksi asia pysyy samana. Epäluulo venäläisiä kohtaan on kaikkialla suuri.

Euroopassa myönnetään yhteinen historiallinen ja kulttuurinen menneisyys mutta mietitään, että osuvatko arvomaailmat yhteen. Idässä taas kulttuurilla ja historialla on vähemmän yhtymäkohtia mutta valtion johtamistyylit toistensa kaltaisia.

Putinin visio ja kolmannen presidenttikautensa tavoite on tehdä Venäjästä aito euraasialainen valtio. Seuraavaksi joku kysyy, että mikä se sellainen euraasialainen valtio oikein on? Vastaus siihen on yksinkertainen jos lähtökohtana on putinilainen ajattelu: se on Venäjä.

Kommentoi


Hanna Smith

  • Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija, jonka vastuualueena on Venäjän sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hän on kirjoittanut teoksen Medvedevin Venäjä yhdessä Susanna Niinivaaran kanssa. Tässä blogissa seurataan poliittisia tunnelmia Venäjällä presidentinvaalien alla ja erityisesti sitä, mitä vaalien jälkeinen aika tuo tullessaan.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle