Kremlin kellot

« Korruptio voi hyvin | Pariisi jäykisti Putinin »

Medvedev oli erilainen

Aihe Yleinen, 7.5.2012 13:57, ts.verkkotoimitus

Nyt se sitten on ihan virallista. Dmitri Medvedevin neljä vuotta Venäjän presidenttinä ovat ohi. Venäjän presidentti on Vladimir Putin.

Suurin osa asiantuntijoista, tavallisista kansalaisista ja ulkomaisista tarkkailijoista on sitä mieltä, ettei Putin koskaan oikeastaan jättänyt  asemaansa Venäjän vaikutusvaltaisimpana miehenä. Tämä pitää varmasti paikkansa. Medvedev itsekin kutsui Putinia Venäjän arvovaltaisimmaksi poliitikoksi viime vuoden syyskuussa kun miehet ilmoittivat vaihtavansa paikkoja. Silti olen sitä mieltä että Medvedeviä voi tulla vielä ikävä. Tai ehkä ei itse Medvedeviä mutta ilmapiiriä, joka Venäjällä vallitsi hänen presidenttikautenaan.

Medvedev totesi viimeisessä televisohaastattelussaan, että neljä vuotta on lyhyt aika. Paljon jäi tekemättä ja tulokset ovat heikkoja. Medvedeviä ei kuitenkaan pidä pitää mitättömänä välikauden presidenttinä. Välikauden hallitsijoilla on kaikilla oma merkityksensä. Medvedevin Venäjä, jonka Putin nyt perii, on erilainen Venäjä kuin se, jonka Putin jätti Medvedeville perinnöksi.

Vappupäivänä Medvedev-Putin -tandem lähti vappumarssille. He johtivat Venäjän työväenliikkeen marssia. Tyyli oli medvedeviläinen, rento ja hymyä paljon. Tandem jutteli ihmisille ja kätteli heitä. Marssin jälkeen pari meni läheiseen pubiin “yhdelle”. Tilanne oli sellainen, että kysyä voi, kumpi nyt opetti kumpaa?

Jos ollaan yhtä mieltä siitä, että Medvedev tuotti pettymyksen ja sanoista ei päästy tekoihin niin mitä jäi käteen tämän nuoren Venäjän ex-presidentin valtakaudesta?

Venäjän bloggarit ovat antaneet Medvedeville nimen nano-presidentti. Yhdysvaltojen suurlähettiläs raportoi Washigtoniin ja kutsui Venäjän presidenttiä Batmanin Robiniksi. Medvedevin rytmitaju hymyillytti, niitä jotka näkivät youtuben videon, jossa Medvedev tanssi. Joillekin on jäänyt mieleen hänen stereojärjestelmänsä, joka näkyi taustalla kun tandem joi aamukahvia Medvedevin asunnossa syksyllä 2010. Joku muistaa Medvedevin syömässä hampurilaista Barack Obaman kanssa tai hänen onnelliset kasvot tavatessaan vihdoinkin suosikkiyhtyeensä Deep Purplen jäsenet Moskovassa viime keväänä. Joitain etuja Venäjän presidentilläkin on.

Kuva Medvedevistä on hätkähdyttävän erilainen kuin julkisuuden kuva alfa-uros Putinista. Jos Putinista laulettiin, ettei hän juo, ei juokse karkuun ja on täynnä voimaa niin Medvedevistä kuva onkin sitten twiittaava, rokkaava ja hieman pehmo. Juuri tässä kuvien erilaisuudessa onkin Venäjän tulevaisuuden toivo. Venäjän johtajan ei tarvitse olla alfa-uros tai ex-KGB mies. Venäjää voi johtaa muullakin kuin kovalla kädellä.

Medvedev heräsi presidentin rooliinsa hieman liian myöhään, eikä kerännyt riittävän vahvaa omaa kannattajajoukkoa ympärilleen. Pettymyksistä huolimatta, saavutuksiakin löytyy.

Kun Medvedevistä tuli presidentti olivat Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteet hyvin heikossa tilassa. Vaikka reset-politiikka on kokenut kolauksen ja alamäelle ei oikein näy loppua, hetken hengähdystauko maailmanpolitiikassa talouskriisin tuiskeessa oli tervetullut. Sen tuloksena saatiin Start III-sopimus, symbolinen, mutta symboliikalla on välillä isompi merkitys kuin sille ensi alkuun annetaan.

Vaikka Libya-selkkauksen kohdalla kaikki ei mennyt niinkuin Venäjä toivoi, ei se kaatanut Libyaan liittyvää julkilausumaa. Se voidaan nähdä Muammar Gaddafin lopun alkuna. Kaksi prosessia, joita on väännetty jo lähes kaksivuosikymmentä, saatiin loppuun: Venäjän armeija uudistus ja Venäjän WTO-jäsenyys, nyt enää Duuman hyväksyntää vailla. Oliko näissä prosesseissa yhtään Medvedeviä on pitkälle uskon kysymys. Itse uskon että on.

Eikä lista lopu tähän. Venäjällä keskustellaan ongelmista avoimemmin kuin koskaan 2000-luvun aikana. Venäjän talouden modernisaatio on epäonnistunut mutta internet kansa on kasvanut ja aktiivinen. Medvedev ei onnistunut uudistamaan, muuttamaan tai parantamaan Venäjän isoja rakenteellisia ongelmia, mutta hänen hieman löysä johtamistyylinsä avasi mahdollisuuden siihen, että valtaeliitin on pakko jatkaa hänen viitoittamallaan tiellä ellei Venäjälle toivota sekasortoa.

Kuunteleeko ja uskooko uusi presidentti vanhaa, on sitten eri juttu. Eiliset Moskovan pidätykset ja OMONin määrä kaduilla, antoivat toisenlaista kuvaa.

Yksi Vastaus artikkeliin “Medvedev oli erilainen”

Raimo Karjalainen: 25.5.2012 kello 19:03

Kyllä Medvedevin presidenttikausi on tuonut valoa tunnelin päähän tavalliselle venäläiselle. Putin kiristi “turvallisuuspoliisin” otetta kansasta ja Venäjä oli lipumassa kohti entistä Neuvostoliittoa. Viime duuman vaalien jälkeiset mielenosoitukset vaalivilpeistä olivat hyvä esimerkki siitä, että kansa on rohkaistunut eikä hyväksy enää suoralta kädelta “Kremlin” totuutta ainoana totuutena, vaan uskalletaan näyttää julkisesti että on eri mieltä.

Varmaan juuri kukaan ei olisi tähän kehitykseen uskonut neljä vuotta sitten, joka kehitys lienee suurelta osaltaan Medvedevin ja “arabimaiden” kansannousun ansiota. Joten analyysissään blogikirjoittaja on täysin oikeassa.Putin veti Venäjän “liinat” kiinni ulospäin, jota sitten Medvedev pyrki varovaisesti aukomaan. Samoin rakenteelliset muutokset jäivät Medvedevin kaudella vähäisiksi, mutta kansalle jota valtio on pitänyt “kurin alla” ikiajat, sille on suuri edistysaskel, että asioista voidaan puhua ja osoittaa mieltä julkisesti, joutumatta “tyrmään” vuosiksi.

Kommentoi


Hanna Smith

  • Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija, jonka vastuualueena on Venäjän sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hän on kirjoittanut teoksen Medvedevin Venäjä yhdessä Susanna Niinivaaran kanssa. Tässä blogissa seurataan poliittisia tunnelmia Venäjällä presidentinvaalien alla ja erityisesti sitä, mitä vaalien jälkeinen aika tuo tullessaan.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle