Kremlin kellot

« Stalin tulee katukuvaan | Medvedev oli erilainen »

Korruptio voi hyvin

Aihe Yleinen, 2.5.2012 6:49, ts.verkkotoimitus

Nyt on sen pakollisen blogin vuoro. Kun kirjoittaa Venäjästä, ei voi olla käsittelemättä korruptiota. Kysyi keneltä tahansa, yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä: Venäjän pahin vitsaus on korruptio. Siitä on jo oikeastaan tullut sellainen käsite ettei sitä aina nähdä ihan oikeana ongelmana. Sanaa korruptio voidaan käyttää, aina kun puhutaan Venäjän ongelmista.

 Korruptiota löytyy tavallisen venäläisen arkipäivässä. Korruptio häiritsee Venäjän liike-elämää ja talouden moninaistamista. Venäjän poliittisen muutoksen kompastuskivi on korruptio. Korruption hyväksyminen venäläisessä yhteiskunnassa on sama kuin hyväksyy Venäjän ikuisen kohtalon sekasortoisena maana. Oikeastaan Venäjän kanssa pitää oppia elämään korruptiosta huolimatta. Ja loppujen lopuksi korruptiosta huolimatta kaikki toimii Venäjällä. Venäjän kanssa voi hyvin tehdä yhteistyö korruptiosta huolimatta.

Dmitri Medvedevin korruption vastaisessa taistelussa ei puuttunut puhtia. Vladimir Putin puhui koko kahdeksanvuotisen presidenttikautensa korruption pahuudesta. Vuonna 2006 Putinin myönsi puheessaan korruption vastaisen taistelun epäonnistuneen.

Molemmat presidentit ovat nähneet korruption Venäjän isoimmaksi ongelmaksi.  He liittyvät pitkään listaan Venäjän johtajia, jotka taistelevat korruptiota vastaan. Rahaa, aikaa, energiaa ja sanoja on hukattu paljon korruption vastaiseen taisteluun. Tuloksia on vaikeata löytää.

Ehkä tilastoista olisi apua. Transparency International on tehnyt vuosia korruptioon liittyvää analyysiä. Venäjän sijoitus listalla 154/182 kertoo että Venäjä on korruptoitunut maa. Sijoitus ei kerro, onko Venäjällä saatu korruptiota alas vai ylös viimeisen 15 vuoden aikana.

Tilastoja tarkkaillessa näkyy kuitenkin jotakin tosiasioita. Kun Venäjällä on joko poliittinen tai taloudellinen kriisi, korruptio kasvaa. Taloudellinen ylämäki saa taas korruption laskemaan. Vuosien 2000 ja  2008 indeksit ovat Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän huonoimpia numeroita. Vuosien 2011, 2005  ja 1999 indeksit ovat hieman paremmat kuin vuosien 2000 ja 2008 numerot. Yhtenäkään vuonna numerot eivät imartele Venäjää. Korruptio on voinut aina hyvin Venäjällä johtajasta riippumatta.

Tilastoissa näkyy jatkuvuus, mutta ei se mikä on muuttumassa Venäjällä. Korruptiosta voi jäädä kiinni helpommin kuin koskaan. Venäjän sosiaalisesta mediasta on tullut varteen otettava tarkkailija. Viranomaisten väärinkäytökset ja tavallisten ihmisten kyykyttäminen tulee esille sosiaalisessa mediassa.

Jotkut sanovat että Venäjän korruptio tilastojen pienet heilahdukset ovat kiinni siitä, kuinka paljon tapauksia tulee julkisuuteen. Tällä periaatteella voisi myös päätellä jotain avoimuudesta Venäjän yhteiskunnassa. Kun korruptiotilastot ovat huonot, yhteiskunnassa on enemmän avoimuutta. Kun taas korruptiotilastot näyttävät hyvältä, silloin ”isoveli valvoo” tarkkaavaisemmin.

Sitten tähän vielä päälle otetaan ne venäläiset, erityisesti Venäjän valtaeliitin näkyvät ja kuuluvat vastustajat, jotka sanovat että ainoa tapa pitää totalitaarinen järjestelmä poissa Venäjältä on korruptio. Venäjällä ei olisi toimivaa yhteiskuntaa ilman korruptiota. Korruptiosta hyötyvät siis kaikki, mutta siitä kärsivät myös kaikki.

Medvedev ei onnistunut saamaan korruptiota kuriin. Putinin aikaisemmat presidenttikaudet eivät myöskään saaneet tilastoja parannettua. 2000-luvut numerot ovat hyvin samannäköisiä kuin 1990-luvun. Korruptio estää Venäjän modernisoinnin niin poliittisessa kuin taloudellisessa mielessä, mutta samalla varmistaa, ettei valtaeliitti saa täydellistä yliotetta yhteiskunnassa.

Kukin tahollaan voi vetää omat johtopäätöksensä korruption roolista Venäjällä. Itse päätän kuulua vielä niihin, jotka näkevät sen enemmän ongelmaksi kuin ratkaisuksi. Jos korruptio tarkoittaa, että keskushallinto on hampaaton, kun esimerkiksi kansainvälisen ympäristöyhteistyön puitteissa työskentelevä ympäristötutkija pidätetään Venäjällä, tuntuu vahva keskushallinto Venäjällä paremmalta ratkaisulta kuin nykyinen järjestelmä.

Kommentoi


Hanna Smith

  • Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija, jonka vastuualueena on Venäjän sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hän on kirjoittanut teoksen Medvedevin Venäjä yhdessä Susanna Niinivaaran kanssa. Tässä blogissa seurataan poliittisia tunnelmia Venäjällä presidentinvaalien alla ja erityisesti sitä, mitä vaalien jälkeinen aika tuo tullessaan.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle