Kremlin kellot

« Muutos voi alkaa paikallishallinnosta | Korruptio voi hyvin »

Stalin tulee katukuvaan

Aihe Yleinen, 23.4.2012 7:08, ts.verkkotoimitus

Venäjän presidentin vaaleista on kulunut nyt tovi. Moskovassa valmistaudutaan Vladimir Putinin virkaanastujaisiin. Pari päivää myöhemmin eli 9. toukokuuta Venäjällä nähdään voitonpäivän kunniaksi “voiton busseja”.

Ensimmäisen kerran “voiton bussit” nähtiin 2010 Pietarissa. Nyt busseja luvataan kampanjan järjestäjien mukaan jo 40 kaupunkiin.  Mukana on myös Venäjän rajojen ulkopuolella olevia kaupunkeja kuten Kiova, Minsk, Tallinna ja Riika. Voitonpäivän kunniaksi busseissa on koko kyljen peittävä Stalinin kuva.

Kampanjan järjestäjien mukaan kyse on historian tosiasioiden vääristelemistä vastaan suunnattu tempaus. Asiasta ei ole sovittu viranomaisten kanssa, vaan Stalinin kuva bussien kyljissä toteutetaan kuten mainokset. Ostetaan mainos paikka bussin kyljessä, niin helppoa se on.

Stalinin kuvan yhteydessä varotaan käyttämästä Neuvosto-symboleja, jotka ovat kiellettyjä joissakin entisen Neuvostoliiton alueen itsenäisissä valtioissa. Siis valtavat Stalin kuvat matkaavat pitkin kaupunkia ihan laillisesti markkinatalouden hengessä.

Asia ei tietystikään ole ihan näin yksinkertainen ja jo useassa kaupungissa mietitään miten kampanja pysäytetään. On vaikeata uskoa että Tallinnassa tai Riian keskustassa parin viikon päästä nähdään Stalin kaupunkikuvassa. Jopa Moskovan viranomaiset miettivät, miten onnistutaan pitämään “voiton bussit” poissa kaduilta.

Taustalla tässä kaikessa on 2010 alkanut  Stalin-kultin varovainen alasajo. Presidentti Dmitri Medvedev antoi Izvestija-lehdelle haastattelun. Siinä Medvedev kritisoi Stalin aikaa. Hän käytti sanoja diktatuuri ja totalitarismi. Medvedev ilmoitti, ettei sen ajan koristeellisia symboleja tulisi nykypäivänä käyttää. Vuoden 2010 voitonpäivän juhlien alla Moskovassa kohistiin aikeista tuoda Stalinin kuvia Moskovan katukuvaan. Silloin ei Moskovassa kuitenkaan nähty Stalinia voitonpäivänä.

Medvedevin haastattelu aiheutti paljon hälyä ja nosti odotuksia. Venäjällä toivottiin, että televisiossa nähtäisiin keskusteluohjelmia Venäjän historiasta. Odotettiin että sota-arkistot avaisivat salaisiksi merkityt muistiot tutkijoiden käyttöön. Medvedeville kävin kuten monen haastattelun jälkeen. Odotukset nousivat, mitään ei tapahtunut ja kansa pettyi.

Tässä kohdassa on hyvä muistaa Vladimir Putinin televisiohaastattelu vuodelta 2009. Siinä Putin sanoi, että sellaista henkilöä, joka voitti meille sodan, ei pidä heittää kivillä. Jos sotaa ei olisi voitettu, seuraukset Venäjälle olisivat Putinin mukaan olleet katastrofaaliset. Putin myönsi kylläkin että kaikella Stalin hallinnon hyvällä oli hintansa.

Pääministeri Putin piti viimeisen puheensa pääministerinä duumalle huhtikuun alkupuolella. Puheessa oli monta kohtaa, jotka voidaan laskea liberaalin politiikan ja demokratian piikkiin. Putin kannattaa Venäjän WTO-jäsenyyttä. Hän pitää hyvänä maksullista yliopistokoulutusta anglo-amerikkalaiseen tyyliin. Hänen mielestään Venäjän ja Naton yhteistyö Afganistanin kysymyksessä on molempien etu.

Putin sanoi myös pitävänsä kiinni uudesta laista helpottaa poliittisten puolueiden rekisteröintiä. Hän pysyi myös jotenkin kasassa, kun Oikeudenmukaisuuden Venäjä -puolueen edustajat marssivat ulos vastalauseena Astrakhanin paikallisvaalien sotkuista. Puheessa oli hyvin vähän menneisyyden ihannointia. Puheen ydin oli kuitenkin tuttua putinismia – jos halutaan hyvää, pitää valmistautua uhrauksiin.

Kohta Putin ei ole enää pääministeri. Hänen virkaanastujaisensa ovat pari päivää ennen voitonpäivää. Jos ”voiton busseja” nähdään venäläisten kaupunkien kaduilla tai jossain muualla entisen Neuvostoliiton alueen valtioissa, kertoo se Venäjän ”uuden” presidentin arvomaailmasta paljon. Silloin Venäjän kanssa tehdyssä yhteistyössä kannattaa varautua tähän putinilaiseen oppiin ”ei jotain hyvää ilman jotain pahaa”.

Yksi Vastaus artikkeliin “Stalin tulee katukuvaan”

Pertti Rampanen: 27.4.2012 kello 14:58

“Voiton päivistä” puheenollen, lukekaapa Sofi Oksasen uudelleen painattama Aleksandr Soltzhenitsynin kirja “Gulag-vankileirien saaristo”. Siitä ilmenee vastaansanomattomasti minkälainen kauhistuttava kohtalo olisi tullut myöskin suomalaisten osaksi elleivät valkoiset olisi voittaneet sisällissotaa 1918, ja jollei Suomen armeija olisi saavuttanut torjuntavoittoja Talvi- ja Jatkosodissa.

Näitä tapahtumia on syytä juhlia voiton päivinä maassamme, ei osoittamalla minkäänlaista sympatiaa ja ymmärrystä itänaapurin juhlinnoille. Stalin oli yksi maailmanhistorian verisimmistä diktaattoreista, ja tämän mahdollinen jalustalle nostaminen tämän päivän Venäjällä kylmää suorastaan selkäpiitä.

Kommentoi


Hanna Smith

  • Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija, jonka vastuualueena on Venäjän sisä-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hän on kirjoittanut teoksen Medvedevin Venäjä yhdessä Susanna Niinivaaran kanssa. Tässä blogissa seurataan poliittisia tunnelmia Venäjällä presidentinvaalien alla ja erityisesti sitä, mitä vaalien jälkeinen aika tuo tullessaan.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle