| Neljä ehdokasta ja Putin »

Mukavan myönteistä ja tuskaisen turhauttavaa

Aihe Yleinen, 24.2.2012 18:48, ts.verkkotoimitus

Kremlin kellot on vuonna 1956 julkaistu Arvo Tuomisen, vannoutuneen kommunistin, muistelmien toinen osa. Se kertoo hänen Neuvostoliitossa viettämistään vuosista 1933-1938. Kirja alkaa lukijalle osoitetuilla sanoilla: ” Tämä muistelmien osa, joka käsittää Neuvostoliitossa viettämäni vuodet, on korutonta kertomaa juuri niistä vuosista. Jos joku odottaa jotain muuta, hän on tuomittu pettymään.”

Venäjästä on kirjoitettu kautta aikojen Euroopassa kahdella tavalla, joko liian ruusuisesti tai sitten koruttomasti, usein korostaen Venäjän nurjaa puolta.

Venäjältä löytyy aihetta niin positiiviseen kuin negatiiviseen kirjoittamiseen. Usein kirjoittajien omat kokemukset tai intressit määrittävät, millainen sävy kirjoitukseen tulee. Minullakin on omakohtaisia kokemuksia Venäjältä, toiset tuskaisen turhauttavia ja toiset mukavasti myönteisiä.

Arvo Tuominen kirjoitti muistelmiaan neuvostovuosistaan 1955-1956, Josif Stalinin kuoleman jälkeen. Hän halusi tehdä selväksi lukijalle, ettei kirjassaan ota mitenkään kantaa Neuvostoliiton silloisiin oloihin. Tuominen epäili että Stalin kuoleman jälkeen Neuvostoliitto on muuttunut.

Venäjästä kirjoittaessa on otettava huomioon että Venäjä muuttuu ja muokkautuu koko ajan. Stalinin valtakauden 1930-luku on ihan erityinen jakso Neuvostoliiton historiassa, mutta niin oli myös Nikita Hrustsevin Neuvostoliitto.

Sama sykli on jatkunut. Boris Jeltsinin Venäjä oli ihan erilainen kuin Mihail Gorbatsovin. Vladimir Putinin vuosien 2000-2008 Venäjä oli erilainen kuin Jeltsinin kauden. Joku voi väittää, ettei Venäjä Dmitri Medvedevin kaudella ole juurikaan muuttunut. Tosiasia on että, Medvedevin Venäjästä tuli erilainen kuin Putinin ensimmäisen presidenttikauden 2000-2008 Venäjä.

Samalla kun Venäjän muutosten dynamiikassa on välillä vaikea pysyä mukana, löytyy Venäjältä myös paljon sellaista, mikä muuttuu hyvin hitaasti tai ei muutu ollenkaan. Valta Venäjällä ja erityisesti vallassa pysyminen tuovat Venäjälle sellaisia elementtejä, joita ihan helposti niin tavallinen tarkkailija kuin akateeminen tutkijakaan ei voi suomalaisella rationaalisella ajatuksenjuoksulla täysin ymmärtää.

Yksi opiskelija kysyi minulta, että jos ei ehdi oikein kunnolla seurata Venäjää, mutta haluaa kuitenkin ymmärtää uutiset Venäjältä, niin, mitkä kolme asiaa tulisi silloin tietää. Kysymys on ajankohtainen ja harvinaisen vaikea vastata lyhyen ytimekkäästi. Näin kuitenkin hahmottelin asiaa:

1. Venäjä ei ole joku yksi kokonaisuus, vaan siinä on paljon erilaisia ulottuvuuksia ja Venäjän rajojen sisällä on monta Venäjää.

2. Talous on tärkeä, mutta ei ehkä niin tärkeä määrittäjä kuin välillä näyttää. Venäjän vaikeuksista selviytymiseen ei ole aina tarvittu talouden tuomaa tukea. En väitä, etteikö talous olisi ihan keskeinen määrittäjä, mutta joskus muut motiivit menevät materiaalisen hyödyn edelle ja se pitää muistaa Venäjän kohdalla.

3. Venäjällä on kohta keskeisissä asemissa uuden sukupolven edustajat, jotka eivät ole kasvaneet Neuvostoliitossa. Se vaikuttaa tulevaan. Maaliskuun vaalien jälkeen nähdään, millainen se on.

Kommentoi