Kirjakuisti

« Buchmesse Turku –keskustelua maahanmuutosta | Sanojen Satakunta – omaleimaisesti semmosia ja tommosia! »

Taivas Turun yllä

Aihe Yleinen, 27.9.2016 7:13, Marica Bodrozic

Tullessani torilta kävelen joka päivä sen kivan sammakon ohi. En vieläkään voi käsittää, että tuohon pikkuruiseen kauppaan tuli kuusisataa ihmistä ostamaan Pattin ajatuksenjuoksuja. Rakastan Pattia monesta syystä, mutta juuri nyt erityisesti siksi, että hän pitää näkemäämme todellisuutta maagisempana kuin sitä, jonka näemme unissamme. Mitä on todellisuus? Turku on sitä minulle juuri nyt. Berliiniläiselle ystävälleni tämä kaupunki on fiktiota. Vähän aikaa sitten hän ei edes tiennyt, että se on olemassa tai että se on kaksikielinen. Minä taas päädyn aina seuduille, joissa on useita eri merkkijärjestelmiä.

Ja joka päivä menen Turun tuomiokirkon ohi katsellen sinistä taivasta sen yläpuolella. Näen paljon pieniä yksityiskohtia. Leikkauksia. Fraktaaleja. Jotka saattavat muotoutua sisälläni myöhemmin joksikin aivan muuksi. Lopulta säilytämme sen mitä näemme muistojamme varten. Mutta kuka tietää, ehkä kerään täällä kaupungilla kuljeskellessani niiden ihmisten katseita ja muistoja, jotka ovat kulkeneet tästä kerran. “Muistot näkevät meidät”, kirjoitti Tomas Tranströmer kerran. Taivas Turun yllä näkee enemmän kuin minä. Kun tulen uuteen paikkaan, keskityn väreihin, joita se minulle antaa. Päivän väreihin. Ja yön. Taivaan väreihin. Valo saa minut aina katsomaan lisää, vie minut yksityiskohtien äärelle.
Turun tuomiokirkko on rakennettu Unikankare-nimiseen paikkaan, jossa sijaitsi aikoinaan vanha puukirkko, saan tietää nimen tarkoittavan ”poisnukkuneiden kukkulaa”, siis paikkaa, jossa kuolleet ja elävät, pois menneet ja uudet katseet kohtaavat? Joka tapauksessa, täällä makaa syvällä maan uumenissa paljon kuolleita, lukemattomia kolmikymmenvuotisen sodan ”sankareita”- kuten sanotaan - , piispoja ja nelisentuhatta kansalaista, samaan aikaan kun minä päivä päivältä laajennan tutkimuksiani ja kuljen jo omia tuttuja, parhaiksi havaitsemiani reittejä pitkin Aurajoen rantaa solmien ystävyyssuhteita puiden kanssa. Kuolleet ja elävät. He ovat aina keskuudessamme. Joskus he käyvät keskenään keskusteluja sitä lainkaan tajuamatta. Ja kuten yleensä oudoissa paikoissa myös täällä kaikki menee ihon alle. Joten minusta itsestäni tulee kerättyjen katseiden satama. Tuomiokirkossa on parhaillaan näyttely, peileistä heijastuvia laivoja ja purjeita. Pyydystettyjä katseita, paikalleen unohdettuja pieniä katoavauuksia.

Marica Bodrožić

Kommentoi


Kirjoittajat

  • Tommi Kinnunen
    Turkulainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren yläkoulussa ja lukiossa. Kirjailija (Neljäntienristeys, Lopotti). Syntynyt 1973 Kuusamossa. Muuttanut Turkuun 1992 opiskelemaan suomen kieltä, puheviestintää ja kotimaista kirjallisuutta.


  • Salla Simukka
    Tamperelainen vapaa kirjailija, kääntäjä. Syntynyt 1981 Tampereella. Opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä ja luovaa kirjoittamista.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS