« Millä Turku kilpailee? | Cykelvägar – Dröm eller verklighet? »

Luistaako suksi mäessä?

Aihe Yleinen, 21.2.2012 10:16, Anna Koivisto

”Hiihto ei ole välineurheilua”, totesin hymyillen ja suuntasin mummoni vanhoilla suksilla järven jäälle. Aurinko paistoi, ympärilläni humisi vanha kuusimetsä ja pakkanen nipisteli poskipäitä. Näin mielessäni romanttisen kuvan itsestäni hiihtämässä Kainuun karuissa maisemissa uhmaten luonnon jylhiä voimia. Vain minä, sukset ja mummolta lainaamani neljän tuulen hattu!

Hiihtäminen ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini. Silti minulle tulee joka talvi yllätyksenä etten todellakaan osaa hiihtää. Minulla ei ole siihen tarvittavaa tekniikkaa, ei välineitä eikä varsinkaan pitkäjänteisyyttä. Puen joka kerta liikaa vaatteita ja hikoilen jo pihamaalla seistessäni. Viimeistään sata metriä hiihdettyäni kaadun, uppoan hankeen tai tuskastun ja saan kiukkukohtauksen. Pahinta kuitenkin on, etten suostu kuuntelemaan neuvoja, joita kanssaihmiseni minulle antavat. Niiden avulla voisi suksi luistaa mäessä huomattavasti paremmin.

Turun ammattikorkeakoulussa on viime viikkoina hiihdetty umpihangessa. Aloituspaikkaleikkausten kohdennukset tulivat henkilökunnalle ja opiskelijoille puun takaa, mikä ei ole erityisemmin edistänyt yhteenkuuluvuuden tunnetta korkeakoulumme sisällä. Prosessin eteneminen on kulkenut syrjäisillä laduilla ja monessa paikkaa ovat sukset menneet ristiin. Epätietoisuus on ollut käsin kosketeltavaa.

Kuten lumimyrskyt tammikuussa, aloituspaikkaleikkausten ajankohta tuli täytenä yllätyksenä koulumme johdolle. Päätöksiä täytyi tehdä nopeasti eikä valmisteluun ollut tarpeeksi aikaa, linjattiin AMK:n hallituksen kokouksessa. Vastine aloituspaikkaleikkauksista on jo lähetetty Opetus- ja kulttuuriministeriölle, mutta asian käsittely on jättänyt jälkensä TuAMK:iin. Avoimuuden perään on huudettu sekä päättävissä elimissä että opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa. Kysymys kuuluukin: Miten tästä eteenpäin? Jatkammeko TuAMK:ssa edelleen perinteisellä hiihtotyylillämme?

Toisin kuin aikaisempina vuosina, pääsin tällä kertaa hieman pidemmälle mummoni suksilla. Matka loppui parin sadan metrin päähän tätini laiturille. Jätin vanhat siniset Karhut rantaan ja päätin, että jatkossa keskittyisin muihin talviurheilulajeihin. Hiihtäminen ei vain ole minua varten. Raikas ulkoilma teki kuitenkin ihmeitä hermoilleni, jotka ovat kiristyneet melkoisesti AMK-uudistuksen johdosta. ”Uudistuksessa itsessään ei ole mitään pahaa, mutta sen läpivieminen voitaisiin kyllä tehdä huomattavasti tyylikkäämmin”, mietin itsekseni, kun kävelin sauvat kainalossa kohti tätini mökkiä. Joskus kannattaisi kuunnella myös kanssaihmisten neuvoja ennen kuin ryntää suin päin ladulle.

Ringa Prauda
hallituksen puheenjohtaja
Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – TUO

Kommentoi