Kala-apajilla

« Siikaonkikausi hitaasti liikkeelle | Kande mennä kalaan »

Laiskottelu avartaa

Aihe Yleinen, 13.8.2019 11:37, Jukka Vehmanen

Terveisiä vuorotteluvapaalta, jonka aikana tulin niin laiskaksi, että aloin pohtia, jaksanko jatkaa tämän blogin pitämistä.

Pääni sai kääntymään Houtskarin Hyppeis Värdshusetin henkilökuntaan kuuluva nuori neito, joka otti minua siellä ruokaillessani yllättäen hihasta ja kertoi lukevansa tätä palstaa. Hän suorastaan vaati minua jatkamaan. Viimeksi olin niin imarreltu silloin, kun minua luultiin Leo Lastumäeksi.

Ajattelin onnessani, että jos kalastusaiheisella blogilla on kerran lukija ja vieläpä nuori nainen, palstanpitoa on syytä jatkaa ainakin toistaiseksi.

Palaan Värdshusetiin tässä kirjoituksessa hieman myöhemmin.

Onnistuin pysymään alkuperäisessä vapaasuunnitelmassani enkä tehnyt mitään muuta kuin löhösin tai saapastelin Korppoon mökkitontilla. En esimerkiksi matkustanut kuin kerran ja silloinkin vain synttäreille Kustaviin, mistä seurasi kamala jetslaagi tai jotain muuta sellaista.

Maltoin pysyä vuorotteluvapaallani pitkiä jaksoja pois jopa kalastuksen parista, koska se oli alkanut maistua välillä vähän työltä. Tämän 7,4 kilon pötkylän nappasin runsas viikko sitten, kun poikkesin ukkosen alla merellä. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Keväällä onnistuin houkuttelemaan vaimonikin taimenkalaan. Kuvan kalliot eivät ole lumipeitteessä, vaan ilmeisesti meren suolan värittämiä. Harvoin näkee tällaista.

Vaimo totesi homman melko turhaksi ja reagoi omalla tavallaan. Taimensaaliini jäi koko kevään ajalta yhteen alamittaiseen kalaan.

Tällainenkin olio tuli merellä vastaan. Lienee entinen saukko. Se oli saattanut jäädä veneen alle, koska kellui vilkkaan veneväylän vieressä Verkanin edustalla.

Siirryin kevään edetessä aktiiviseksi tenniksen pelaajaksi, kun Korppoosta kerran löytyy siihen tarkoitettu kenttä. Siellä törmäsin mukaviin uusiin tuttavuuksiin, kuten Suomen johtaviin kuvanveistäjiin lukeutuvaan HC Bergiin, jolla on parhaillaan näyttely Turussa Wäinö Aaltosen museossa.

Ikävää oli se, että taiteilija osoittautui lopulta minua paremmaksi tennispelaajaksi, mutta mukavaa se, että hänen esimerkkinsä sai minutkin ryhtymään taitelijaksi. Maalasin vihdoin ennakkolupausteni mukaisesti ylimääräiset poijumme uuteen uskoon ja höystin tilataideteokseni verkkojen puikkareilla. Mielestäni kerrassaan viehettävä pläjäys. Ehdotin HC:lle yhteisnäyttelyn pitämistä. Jostain ihmeen syystä asia jäi hieman avoimeksi.

Kun poijujen elävoittämiseen liittyvä liikeideani ei ole houkuttanut rahoittajia, päädyin luomaan prototyypeistä tilataideteoksen. Myytävänä korkeakulttuuria ymmärtäville piireille.

Heittäydyin ennakkoluulottoman villisti kulttuurin pariin myös osallistumalla Korppoon jatseille. Leppoisan mukavaa tapahtumaa suosi uskomattoman kaunis sää eikä Sami Saarikaan huono ollut, päinvastoin.

Hämmästytin tuttavapiiriäni suostumalla jopa munamankelin selkään, tosin vain siksi, että vaimo lainasi sähköavusteisensa minulle ja polki itse lihasvoimapyörällä.  Pyöräilykin avartaa: yllätyksekseni Korppoon keskeltä löytyi isoja ja todella hienoja lähes luonnonvaraisia maastoja. (Kuva Kristiina Jurvainen).

Vaimo tykkäsi soudella sulkavalaisveneellä, jota minä en kuitenkaan uskaltautunut koettamaan, koska näillä käsivoimilla reissu olisi loppunut lyhyeen. Mutta vaimoni onkin Tarzan.

Niinä kertoina, kun lähdin merelle, kalastus muuttui aika äkkiä vastenmieliseksi. Alkukeväästä lähtien meren pinta oli Korppoon, Houtskarin ja Nauvon suunnilla elokuuhun asti valtoimenaan kuollutta levää, joka varsinkin alkukesänä esti monissa paikoin heittokalastamisen tyystin.

Olen toki jo tottunut viime vuosina siihen, että ei-toivottuja vesikasvustoja putkahtelee meren pinnalle haittaamaan kalastusta, mutta enpä muista aikaa, milloin niistä olisi ollut haittaa kuukausitolkulla.

Kun parina viime vuonna rakkolevä näytti ilahduttavasti palaavan takaisin ikään kuin Itämeren paranemisesta kielien, nyt sitä sai etsimällä etsiä. Masentavaa.

Tähän väliin jotain mukavaa: Ahvenet näyttävät palanneen takaisin, mitä ei meren tilan huomioon ottaen olisi voinut odottaa. Se kävi ilmi verkkoja liottaessa.

Kun kahden edellisen vuoden aikana raitapaidat olivat täysin kadoksissa, nyt niitä tuli verkoilla kiitettävästi ja takuuvarmasti niin, että vieraatkin oli helppo ruokkia. Myös moni muu on kertonut oivista ahvensaaliista.

Ahventen paluu oli ennakoitavissa jo viime talven pilkkisaaliiden perusteella. Olenkin alkanut pohtia, voiko aikaisempien vuosien ahvenkadon syynä olla sittenkin luonnollinen kausivaihtelu eikä yksinomaan merimetsojen ja hylkeiden tekoset. Tuskinpa nekään silti syyttömiä ovat.

Mutta otetaanpa askel taaksepäin. Idyllisestä Hyppeisten Värdshusetista jäi muutakin suloista sanottavaa kuin mainitsemani neitonen. On jokseenkin käsittämätöntä, että saariston perukoilta löytyy toinen fine dining -ravintola jo aiemmin kehumani Korppoon Back Pocketin ohella. Ne molemmat vetävät koska tahansa vertoja esimerkiksi Turun parhaille ravintoloille - ja menevät reippaasti ohi idyllissään ja siinä, ettei pöydässä tarvitse kuunnella liikenteen melua.

Hyppeis Värdhusetin rauhalliseen idylliin pitää osata hakeutua, koska Saariston rengasteiltä poikkeavaan kohteeseen harva törmää sattumalta. Siinäpä sen yksi valtti.

Hyppeisten kylässä on lukuisia hienoja venevajoja.

Hyppeisissä törmää vanhaan saaristolaiskulttuuriin siellä täällä.

Värdshusetin ravintolan salissa on tunnelmaa….

…ja annokset hienoja.

Hyppeis Värdshusetin erikoisuutena on se, että kesällä siellä vaihtuivat kokit viikottain. Monet heistä työskentelevät vakituisesti Helsingin ravintoloissa, mutta osuipa kohdallemme myös eurooppalainen kokkitaituri  Abdelhamid Dridi, jonka saimme pyynnöstämme pöytäämme kertomaan kädestä pitäen, miten friteerattu munan keltuainen valmistetaan.

Jutustelumme aikana kävi yllättäen ilmi, että hän työskentelee vakituisesti Gibraltarilla turkulaisen Sunborn-konsernin kasinolaivan yhdessä ravintolassa. Sunbornhan tunnetaan Suomessa parhaiten Naantalin kylpylästään.

Fine dine -ravintoloiden kauniit ja rajalliset annokset saavat minut entistä enemmän vieroksumaan mättönä ruokaa tarjoavia noutopöytäpaikkoja, jotka ovat käsittääkseni omiaan edistamään ruokahävikkiä ja ilmastonmuutosta huonompaan suuntaa.

Ylensyöntiä on nykyään entistäkin vaikeampi perustella, varsinkin jos lautaselle on tullut ahneuksissa ladottua niin paljon lihaa ja läskiä, että ylimääräinen tulee viskattua roskiin.

Muuten olen ilmastonmuutoksesta sitä mieltä, että se on vain yksi seuraus eikä syy. On ilmiselvää, että perimmäinen syy on liiallinen väestökasvu. Siitä ei juuri tohdita keskustella, ehkä siksi, että se on ilmastonmuutosta paljon raastavampi aihe monine seurauksineen. Esimerkiksi syntyvyyden säännöstelystä ei kukaan uskalla puhua ääneen.

Vuorotteluvapaa on muuten siitä ympäristöystävällinen juttu, että tulot ja sen myötä kulutus vähenee varsinkin, jos pysyttelee mökkitontilla eikä matkustele maailman ääriin. Siinä huomaa, että ihminen tulee aika vähällä toimeen ja voi silti käydä välillä syömässä laadukkaasti.

Saaristossa kulutus vähenee kun ihminen elää melkein silmänruoalla.

Suosittelenkin vuorotteluvapaan pitämistä kaikille niille, joilla on siihen mahdollisuus. Vieroitusoireet siitä voivat tosin olla työpaikalle palattua hankalat, jos mökillä on kuukausitolkulla tottunut tekemään pienemmät tarpeet puskiin. Paitaakin kuulema pitää töissä käyttää.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ huoltoaseman apupoika tykkäsi mutustaa pensasmuistikoita eikä hän niitä dieselissäkään vieroksunut.

2 Vastausta artikkeliin “Laiskottelu avartaa”

Tiina Jurvainen: 16.8.2019 kello 9:48

Ihana vuorotteluvapaa!
Tässä blogissa on paljon ajattelemisen aihetta meille jokaiselle……, upeaa tunnelmaa hukkuvia kuvia sekä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen Hyppeis Värdshus.
Vaippahousut jalkaan ja ilmastotalkoisiin !!!!

Esa: 19.8.2019 kello 9:36

Onpas mahtavaa, että blogi on palannut - oli tavattoman pitkä vuorotteluvapaa, näin lukijan näkökulmasta nimittäin. Tuskinpa nykypäivän kansalaisaloitteet toisivat asiaan vaikutusta, joten esitän siis vain yksittäisen lukijan vetoomuksen: mikäli kynääsi yhtään kutkuttaa, niin jatka ihmeessä kirjoittelua jatkossakin!

Tämä on tasan ainoa blogi, jota olen jaksanut seurata ja odottaa aina vielä seuraavaakin kirjoitusta. Viikonloput kuluvat itselläkin saariston suojissa, mutta blogi tarjoaa mainiota lääkettä mannerahdistukseen maanantaista perjantaihin. Kiitos kovasti!

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien talouden ja politiikan toimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 21 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 8639. Avovesillä on kulunut 1886 päivää ja kalastustunteja kertynyt 7246. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle