Kala-apajilla

« Katukalastusta turkulaisittain | Kelpo syönti jatkui »

Mereen ja omille kintuille pissimisestä

Aihe Yleinen, 13.8.2018 12:32, Jukka Vehmanen

Turun Sanomien saaristotoimittajan Jonna Lankisen juttu siitä, että mereen pissaaminen rehevöittää merta (TS 9.8.) herätti ainakin lähipiirissäni parran pärinää, kuten etukäteen arvelin. Aihe on jo aiemmin saanut minut orastavasti pohtimaan, kuinka suuri ongelma mereen lorottelua mahtaa olla.

Ainakin yksi kalakaverini pitää pulmaa merkittävänä ja paheksuu kyseisen holtittomuuteen sortuvia. Puolustaudun vitsikkäästi aina sillä, etten minä mereen lorauttele vaan äyskäriin.

Söin tämänkin ahvenen vaikka se elää epäilyttävien nesteiden keskellä. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Syksyn tullen ongelma ratkeaa, kun kovien kelien vuoksi täytyy alkaa taas pitää vesitiivistä pelastautumispukua, jonka sisällä nesteet saa kuljetettua näppärästi maihin ja jossa ne lämmittävät myös varpaita, ehkä jopa polvia.

Vakavammin puhuen, en vähättele pissipulmaa, vaikken sitä Itämeren ykkösongelmana pidäkään. Voi asialle silti korvaansa lotkauttaa.

Se ärsyttää, että virtsaamisen rehevöittävä vaikutus saatetaan nollata tyystin sillä, että esimerkiksi Puolan maatalous saastuttaa paljon enemmän. Ikään kuin meillä ei olisi mitään vastuuta, jos joku on vastuuttomampi.

Puolan maatalous on esimerkki siitä, mitkä ovat vaikutukset, kun asioihin ei puututa riittävän ajoissa. Ylipäätään en pidä lainkaan huonona sitä, että Suomi on aika monessa asiassa eturivissä tekemässä muutoksia mallioppilaana tai sitä, että suomalaiset rahoittivat esimerkiksi Pietarin jätevesien puhdistamista. Mieluummin elän edistyksellisessä maassa kuin vanhoillisessa ja paikalleen jämähtäneessä takapajulassa. Varsinkin ympäristöasioissa välinpitämätön sivusta katsominen on yhtä pölhöä hommaa kuin omille kintuille lorottelu.

En silti lupaa ajaa tästä lähtien aina maihin tarpeitani tekemään tai hankkimaan veneeseeni brikettiämpäriä. Jään odottelemaan laajempaa tieteellistä tutkimusta kuin yhden kenttäkokeen tuloksia, vaikka vähän tekosyyltä tämä taitaa jeesustelun jälkeen tuntuakin.

Meri on ihmeellinen paikka. Siellä syystä tai toisesta tapahtuvat muutokset vasta ihmeellisiä ovatkin. Meren oikuista on vaikea päästä perille. Vielä keskikesällä ihmettelin sitä, että rihmalevää lillui joka paikassa haitaten ikävästi kalastusta. Nyt olen heinäkuun lopusta asti ihmetellyt sitä, missä on kaikki heittokalastusta haittaava vesikasvillisuus, erityisesti jouhilevä, joka on varsinkin muutamana viime vuotena tarrannut tähän aikaan vuodesta melkein joka heitolla vieheeseen. Loppuviikolla kalastaessani vieheessäni roikkui useammin hauki kuin vesikasvillisuus, mistä Ahdille suurkiitos.

Kalojen syönti oli loppuviikolla niin hyvä, että jopa Lehtovaaran Teppo sai muutaman hauen Korppoon ja Houtskarin vesillä kalastaessamme.

Elokuussa kalat palailevat aktiivisesti kesälomiltaan. Hauen ja myös ahvenen kiivas syönti pätkähti päälle taas elokuun puolivälissä, kuten niin monesti aiemminkin.

Kun tuulet olivat etelästä ja lounaasta sekä sää vihdoin epävakainen, eivät olosuhteet jääneet kaloilta huomaamatta, vaan ne kävivät koko loppuviikon ahnaasti vieheideni kimppuun. Vapautin loppuviikolla veneen vierestä yhteensä 60 haukea, mikä on enemmän kuin mitä olin ehtinyt saada niitä pyydystettyä koko alkuvuotena.  Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät vuoden vilkkain syöntikausi jatkuu tästä kuukauden päivät.

Komeita ahveniakin tuli mukavasti lipalla, joskin niitä pyytäessä ajoitus oli avainasemassa. Päiväaikaan raitapaitoja tuli vain muutama, mutta illalla kello 20 ja 21.30 välillä ne olivat ahnaalla syönnillä, mikä sinänsä ei tietenkään ole mitenkään ihmeellistä, vaan jokaisen kalamiehen tiedossa.

Nämäkin kaikki ahvenet tulivat lipalla. Naamahan sillä tavalla kalastaessa kastui, kun en ottanut lakkia pois päästä.

Syksy on ollut minulle viime vuosina selvästi parempi kalastusjakso kuin kevät ja kesä. Esimerkiksi viime vuonna olin saanut elokuun puoliväliin mennessä vain satakunta haukea, kuten nytkin, mutta vuoden loppuun mennessä niitä oli kertynyt jo 449.

Kuten yleensä alkusyksystä, hauet eivät  loppuviikollakaan olleet suuria. Isoin taisi painaa 2,5-kiloa.

Yhden kaislikon kupeesta olin tosin saada ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli viiden kilon hauen, mutta siinä kävi kuin Kälviällä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ pikavauhtia syntynyttä yritystä ei hyväksytty jäseneksi keskoskauppakamariin.

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien talouden ja politiikan toimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 20 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 8310. Avovesillä on kulunut 1807 päivää ja kalastustunteja kertynyt 6980. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle