Kala-apajilla - » Kalatuslupa roskiin?
Kala-apajilla

« Olo on kuin merikotkalla | Lauttajonoista eroon »

Kalatuslupa roskiin?

Aihe Yleinen, 21.5.2018 14:00, Jukka Vehmanen

Löysin postilaatikkoon tulleen roskapostin joukosta metsähallituksen julkaiseman Suomu-lehden, joka oli lähetetty kiitokseksi kaikille kalastonhoitomaksun maksaneille. Hämmästyin, kun lehteä loppuun asti selattuani huomasin, että lehden takakanteen oli präntätty virallinen kalastuslupani talteen otettavaksi.

Oliko luvan toimitustapa ihan tarkkaan harkittu.  Kuinka monelta on jäänyt lupa huomaamatta sillä seurauksella, että se on lentänyt paperinkeräykseen roskapostin joukossa? Tokihan luvan maksamisen voi nykyään todentaa monella tavalla, mutta ei se kompakti korttikaan pahitteeksi ole, jos sen vaan huomaa saaneensa.

Hauet kävivät vähän turhankin hanakasti kiinni vieheisiin. Suurimmaksi jäi tämä 2,5-kiloinen. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Viime sunnuntaina, kun tuuli oli kääntynyt pohjoisen puolelta lounaaseen, hauki alkoi syödä ahnaasti saatuaan kutunsa päätökseen. Yritin kuitenkin aluksi taimenta, kun veden lämpötila oli Kihdin laidalla Houtskarin Berghamnin maisemissa vain 8,5 astetta. Sen sijaan kotilaiturin vieressä Korppoon pääsaaren kupeessa mittari näytti 14 astetta. Aikamoinen ero!

Vesi oli kirkasta. Kihdin laidalla näkösyvyys oli viitisen metriä, joten taimenet varmaan tsiigasivat jo kaukaa, etten minä ainakaan tuon näköisen jampan vieheeseen tartu.

Taimenia ei siis näkynyt taaskaan.

Siikaongellakin piipahdin, mutta siitä ei tullut enää mitään, kun muut merenelävät ehtivät syödä madot poikki ennen kuin siiat ehtivät tarjottimelle.

Siikaonkikauteni merkittävimmäksi muistoksi jäänee se, kun retkituolilla istuessani rantakäärme luikerteli jalkojeni välistä ja jäi siihen hetkeksi päivää paistattelemaan. Kiroan vieläkin itsenäni, kun en huomannut napata kuvaa saappaistani ja niiden väliin pysähtyneestä käärmeestä.  Valppauteni herpaantui, kun jäin muistelemaan, kuinka sen lajikaveri luikerteli mökkilaiturilla maanneen vaimoni kainalon alta avoinna olleen kirjan päälle.  Vaimolleni tuli tietenkin äkkilähtö pelästyksestä.

Kumisaappaat jalassa en tuntenut siikaongella yhtä suurta uhkaa. Ihmettelin vain, että kaikkiin paikkoihin ne käärmeet tunkevatkin. Kerran aiemmin siikaongella ollessani kyy yritti mennä maassa olleen kelluntapukuni sisään.

Pari kertaa rantakäärme on makoillut kalastusvälinelaatikossani pakin päällä. Laatikon avatessani minäkin pelästyin, mutta käärme pakovauhdista päätellen enemmän.

Kerran kyy yritti nousta merestä useita kertoja veneeseeni siinä onnistumatta. Lähtipä vielä perääni uimaan, kun poistuin veneellä paikalta. Ilman perämoottorin antamaa vauhtia kyy olisi varmaan syönyt minut. Sellaista silmänruokaa minä kalassa ollessani aina olen.

Ruoasta puheen ollen, Animalia käynnisti viime viikolla uuden kampanjan, joka keskittyy kalojen oikeuksiin ja kyseenalaistaa niiden syömisen. Animalia huomauttaa, että kalat ovat eläinyksilöiden määrän huomioiden valtava tuotantoeläinten ryhmä, mutta niistä käytävä eläinoikeuskeskustelu on edelleen vähäistä Suomessa.

Minun havaintojeni mukaan kalojen oikeuksista keskustelu on käynyt viime vuosina hyvinkin vilkkaana, mutta puhettahan mahtuu maailmaan aina lisää. Jos joku asia on ok, se kestää kyllä julkisen keskustelun.

Mitä tehdä linnuille, jotka eivät ymmärrä, ettei niiden pidä syödä kalaa?

Animalian kampanjan ydinajatus on se, että ei ole perusteltua tehdä kategorista eroa kalojen ja nisäkkäiden välille esimerkiksi älykkyyden tai kyvykkyyden perusteella.

– Kalat ovat loistavia ongelmanratkaisijoita ja niiden sosiaaliset suhteet ovat monisyisempiä kuin uskommekaan. Emme voi perustella kalojen tappamista, syömistä tai muuta hyväksikäyttöä sillä, että ne ovat ”vain kaloja”, sanoo Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen tiedotteessa.

Kampanjalla Animalia haluaa myös synnyttää tietoisuutta siitä, että ruuantuotanto on sen mukaan mahdollista toteuttaa niin, ettei siitä aiheudu elinikäistä kärsimystä tai kuolemaa tunteville olennolle.

– Kalaa suositellaan usein hyvänä ravintona, mutta suosituksissa unohtuu eläinoikeusnäkökulma. Kalojen kannalta toivottavin vaihtoehto on jättää eväkkäät pois lautaselta. Muistutamme, että kala ei ole kasvis, ja tuomme esiin tapoja syödä täysipainoisesti kasviperäistä ravintoa, Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä sanoo.

Siinäpä kalastajille ja kalan ystäville… hmmm, pureskeltavaa ja nieleskeltävää.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ masentuneen kissaharrastajan elämä oli kateissa.

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien talouden ja politiikan toimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 20 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 8310. Avovesillä on kulunut 1807 päivää ja kalastustunteja kertynyt 6980. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle