Kala-apajilla

« Pieni on parempi | Mielummin kaira kuin koira »

Matkalla luvattomiin kalakisoihin

Aihe Yleinen, 19.3.2018 11:10, Jukka Vehmanen

Viime viikonvaihde tarjosi Korppoossa edelleen erinomaiset kelit jäällä liikkumiseen. Niinpä otimme vaimon kanssa kisan siitä, kummalla pääsee kovemmin, retkiluistimilla vai potkukelkalla. Toki vaimo voitti rtekiluistimillaan, vaikka en minä potkukelkkakaan paljon jälkeen jäänyt. Silti pakko on tunnustaa: olen jälkeenjäänyt.

Vaimo luisteli jäällä lauantaina yli 20 kilometriä ja minäkin pääsin potkukelkalla liukkaasti kauas mökiltä etsimään uusia pilkkiapajia, mutta ei siitä mitään apua ollut. En saanut tärpin tärppiä, mikä muuten taitaa olla kaikkien aikojen käytetyin lause blogissani.

Meni se päivä näinkin. (Kuva Kristiina Jurvainen).

Minulla tuli kiire viittoa lähestyvää vaimoa kauemmas kohdasta, jossa jää oheni uhkaavasti. Miten nuo retkiluistelijat uskaltavatkaan? Pilkkijällä on sentään kaira, jolla jään paksuutta voi tarvittaessa mitata. (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Nyt alkaa tulla aika pahasti avovesiä ikävä. Viime vuonna pääsin venekyydillä siikaongelle täsmälleen tällä päivämäärällä eli 19.3., tosin naapurin mökkirannasta peukalokyydillä ja jäälauttojen välistä taistellen. Saalistakin tuli. Tänä vuonna veneellä apajille pääsyyn taitaa mennä kuukauden verran enemmän aikaa.

Jäätä piisasi Korppoon pohjoispuolen aukolla yli 20-30 senttiä, joskin yhden saaren päässä jää pehmeni ja oheni yhtäkkiä alle kymmeneen sentin, minkä vuoksi katsoin paremmaksi ottaa pakkia kuin edetä. En ollut havainnut siinä kohtaa avovesikautena virtauksia, mutta onneksi osasin jään olemuksesta ennakoida vaaraa riittävän ajoissa.

Muistan takavuosilta, kun olin Rymättylän jäillä pilkillä autollani. Pysäköin yhden saaren päähän, jossa oli jäätä auton vieressä 40 senttiä. Kun tallustelin parikymmentä metrin päähän saaren kärkeen, jäätä oli yhtäkkiä alle viisi senttiä. Onneksi en ajanut autolla yhtään lähemmäs. Muuten siellä olisi aika iso katiska, Toyota-merkiltään. Jatkoin sen katiskan käyttöä maalla huonolla menestyksellä, sillä ei siihen juuri tyttöjä uinut.

Meriveden pinta oli edelleen monta kymmentä senttiä normaalia alempana, mikä antoi mahdollisuuden mennä vaikka laiturin kannen alle tarkistamaan missä jamassa  rakenteet ovat.

Vaimoa nauratti kovasti, kun otin käyttöön puupinoille kehittämäni arkistointijärjestelmän. Selitin, että eihän näin vanha mies meinaa enää muuten muistaa, milloin mikäkin pino on tullut pilkottua ja minkä pinon puut alkavat olla polttokunnossa.

Kevään tulosta on näkyvissä sellaisia merkkejä, että jotkut suunnittelevat jo kalakisoja. Nykytekniikka on niitä viime vuosina mullistanut ja järkevöittänyt, kun kalojen rantaan punnittavaksi kiikuttaminen on voitu korvata kuvaamalla kalat mittatikun päällä heti veneeseen noston jälkeen esimerkiksi kännykällä, josta kuva lähetetään järjestäjälle. Mitatut kalat luonnollisesti vapautetaan välittömästi.

Hauenkalastajat-ryhmä teki tältä pohjalta uuden pelinavauksen järjestämällä viime keväänä yhden viikonlopun kestävän kalakisan, jossa kilpailualueena oli koko Suomi.  Kisaan osallistui jo silloin 120 venekuntaa. Tänä vuonna kisa järjestetään 18.-20.5. Järjestäjäryhmän taustalla vaikuttaa nokialainen Hauenkalastajat Suomi Oy.

Jo historiaan jääneessä Mossalan kisassa käytettiin ensimmäisten kisojen joukossa mittatikkua ja kameraa saalistietojen välittämisessä järjestäjille.

Mielenkiintoista Hauenkalastajien kisakonseptissa on erityisesti se, että järjestäjät eivät tietääkseni ole hakeneet kisaa varten vesialueiden haltijoilta lupaa kalakisan järjestämistä varten, missä olisikin ollut ylivoimainen urakka, kun kisa-alueena ovat kaikki valtakunnan vedet.

Kalastuslain mukaan kalastuskilpailuille on haettava vesialueiden omistajien lupa, mikä määräys vaikuttaa ainakin päällisin puolin melko yksiselitteiseltä. Hauenkalastajat-ryhmä on kuitenkin selvittänyt koko maan kattavan kisakonseptinsa lainmukaisuutta maa- ja metsätalousministeriöstä. Ryhmä on tulkinnut saamiaan vastauksia tiettävästi ainakin itse niin, ettei lupia tarvitse tässä tapauksessa hakea.

Olen antanut itselleni kertoa, että Saaristomerelläkin on nyt alettu harkita kalastuskisan järjestämistä vähän samalta pohjalta. Saattaa olla vain ajan kysymys, milloin kaikki kisojen järjestäjät keksivät lain mahdollisen porsaanreiän ja kirjoittavat sääntöihin kisa-alueeksi koko Suomen, vaikka painopiste käytännössä toki voisi keskittyä suppeahkolle alueelle. Ei ole vaikea arvata, mitä vesialueiden haltijat siitä ajattelevat.

Selvitin lupakysymystä maa- ja metsätalousministeriöstä. Kalatalousylitarkastaja Roni Selen oli ymmärrettävästi vastauksissaan hyvin varovainen, koska ministeriö ei tulkitse lakia eikä sen mielipiteellä sinänsä ole tässä tapauksessa merkitystä. Hän kuitenkin totesi, ettei ole itsestään selvää, voidaanko koko valtakunnan kattavia kisoja voidaan järjestää ilman lain määrämiä lupia, ei varsinkaan, jos kisoilla on joku ennalta ilmoitettu tukikohta tai yhteinen lähtöpaikka.

Hauenkalastajat-ryhmä lieneekin ottanut tässä riskin, sillä jos esimerkiksi joku vesienhaltija päättää riitauttaa kisan järjestämisen, lupien hakematta jättämisen lainmukaisuus ratkaistaan oikeudessa jälkikäteen. Selenin mukaan ministeriö, Ely-keskus tai muut vastaavat viranomaiset eivät lupa-asiaa voi ratkaista, vaan nimenomaan oikeus. Saapa nähdä, saadaanko jo ensi kevään valtakunnallisista kisoista oikeuden ennakkoratkaisu vastaisen varalle.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Turun koululaitoksissa pedagokiikka on vaihdettu pedogokiikkaan.

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien talouden ja politiikan toimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 20 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 8310. Avovesillä on kulunut 1807 päivää ja kalastustunteja kertynyt 6980. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle