Kala-apajilla

« Hauet kortilla, taimenta tyrkyllä | Taimenmasennus iskee »

Kohti kertakäyttökeloja

Aihe Yleinen, 30.10.2017 16:07, Jukka Vehmanen

Minua on alkanut nyppiä kalastuskelojen heikko laatu. Juuri mikään kela ei ole kestänyt ilman vikoja vuottakaan aktiivikäytössäni. Surkuhupaisin esimerkki on tältä syksyltä, kun hankkimani matalaprofiilisen hyrräkelan jarru sanoi sopimuksensa irti viikon käytön jälkeen.

Toivon melkein, että joku alkaisi valmistaa halpoja kertakäyttökeloja, koska eivät kalliimmatkaan kelat sen kauemmin juuri kestä, hieman kärjistetysti sanoen.

Taas lisää romukeloja matkalla kelamuseooni seinälle. Nämä vialliset kelat olen ensin kierrättänyt siikaonkikeloiksi, kunnes ne ovat lakanneet siinäkin käytössä lopullisesti toimimasta. (Kuva. Kristiina Jurvainen)

No, takuu toi uuden kelan tilalle, mutta tällä hetkellä minulla on odottamassa toinen matalaprofiilinen hyrräkela takuukäsittelyyn lähtöä. Siitä alkoi murentua siimapuola mystisesti puolen vuoden käytön jälkeen. Takuuna sain uuden puolan, mutta sen jälkeen huomasin, että rikkinäinen siimapuola oli syönyt myös kelan runkoa. Kelatessa kelasta lähtee muutenkin sen verran kova krohina, että mieli tekisi käyttää kuulosuojaimia.

Nämä ovat vähän erikoisempia vikoja, mutta lukemattomat ovat ne laakerit, jotka hyrräkeloistani on vaihdettu. Miten on mahdollista, että kelainsinööri ei osaa keksiä meriveden kestävää laakeria? Ei voi olla niin vaikeaa.

Kalastin pitkään haspelikeloilla merkkiuskollisesti, mutta päätin siirtyä muutama vuosi sitten hyrräkeloihin, koska haspelien sangan jousitukset tuntuivat nekin hajoavan turhan helposti eikä niitä juuri kannattanut viedä korjattaviksi.

Siirryin merkkiuskollisesti saman brändin matalaprofiilisiin hyrräkeloihin, joiden uskoin kestävän kalliimman hintansa vuoksi haspeleita kauemmin. Eivätpä tunnu kestävän.

Tämä muistaakseni pari vuotta palvellut, yli 200 euron hyrräkela tuli juuri palasina huollosta. Siinä oli niin moni osa rikki ja ruosteessa, että korjaaminen olisi maksanut yli sata euroa. RaJansa se on rahan lyömisessä romuunkin. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Kun monet kokeneet kalamiehet näyttävät nykyään suosivan haspeleita, minulla on vaihtoehtona siirtyä takaisin niihin tai alkaa käyttää pyöreäposkisia, perinteisiä hyrriä, jollainen yksi melko hyvä yksilö minulla entuudestaan onkin.

Päätin siirtyä nyt pyöreäposkisiin hyrriin, mutta merkkiuskollisuudesta olen päättänyt luopua. Siihen vaikutti se, että käyttämäni brändin maahantuojan huolto on luvattoman hidas. Korjattava kela voi maata kuukausitolkulla maahantuojalla. Se vahvistaa käsitystäni siitä, ettei kelabisneksessä ainakaan asiakas ole tärkein.

Onnekseni kalastusvälinekauppiaani palvelee asiakkaitaan henkilökohtaisesti korjaamalla keloja välillä itse, mikä erottaa erikoisliikkeen myönteisesti kasvottomista tavaratalojen kalastusosastoista.

Siitäkin huolimatta kalastukseni perustuu nykyään nykyään neljän kelan taktiikkaan: yksi on korjattavana, yksi menossa korjaukseen ja kaksi aktiivikäytössä. Ajatelkaa, jos perheen autojen kohdalla olisi näin. Autot ovat sentään aika paljon monimutkaisempia kapistuksia kuin kelat, mutta eivät silti yhtä usein rikki.

Viime viikonvaihteena kalastin taas turhaan taimenta. Alan uskoa parin viime vuoden kokemusteni pohjalta, ettei taimenia kerta kaikkiaan enää ole ainakaan Korppoon suunnalla.

Ihmekös tuo, kun ei niitä siellä kukaan istutakaan. Jostain raportista löysin taannoin tiedon, jonka mukaan viimeiset istutukset on tehty Korppoon suunnalla joskus 10 vuotta sitten.

Kalapäivän jälkeen mökille palatessani minua aina jännittää,  mitä vaimo onkaan taas puuhannut. Viime viikonvaihteessa hän oli kaatanut rantalepän, joka oli päätynyt mereen. Sinnikäästi hän kuitenkin moottorisahasi ja paloitteli lepän meressä sen jälkeen kun oli ensin hinannut sen veneellä sopivampaan paikkaan.  Vanhalle pelastautumispuvulleni oli käyttöä.

Tiedä sitten minne ohjautuvat kalavesien omistajille kalavesien käytöstä kalastuskorttivaroista maksettavat korvaukset. Käsittääkseni niitä on tarkoitus käyttää myös istutuksiin, tai niin meidän ainakin annetaan luulla.

Ei ihme, ettei Airistollakaan enää järjestetä vetouistelukisoja, kun taimenia on sielläkin kovin vähän istutuksista huolimatta. En edes muista milloin olen nähnyt viimeksi vetouisteluveneen.

Luulisi, että varsinkin saariston mökkikylissä ja muissa matkailusta ropoja saavissa yrityksissä herättäisiin tähän ongelmaan. Matkailusesongin aikaisempi alkaminen ja sen jatkuminen myöhempään syksyyn voisi onnistua, jos taimenta olisi tarjolla.

Olen kuitenkin pannut merkille, että tänäkin syksynä merellä on näkynyt entistä vähemmän kalastusveneitä. Kuka viitsii vuokrata kalamökin viikonlopuksi, kun kalaa ei tule ja samalla hinnalla pääsee viikoksi etelään?

Kerron esimerkin. Keskitalon Pasi, Viskarin Timo ja Lehdon Petri lähtivät viime viikonlopuksi Ahvenanmaan Brändön puolelle kuultuaan, että sinne on istutettu paljon taimenta.

Kuinka ollakaan, heillä oli yhteensä kuusi taimentapahtumaa, joista kaksi konkretisoitui ylös saatuina kaloina, tosin alamittaisina.

Toinen kalaporukka oli mennyt samaan paikkaan kalaan aikaisemmin viikolla ja oli saanut veneeseen asti 15 taimenta. Tapahtumia oli 22.

Ja minäpoika kalastin Korppoossa näkemättä vilaustakaan taimenista, missä ei tosin ole mitään uutta.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kastraatioita tekevään eläinlääkäriin ihastunut bilenainen himoitsi kuoharia.

2 Vastausta artikkeliin “Kohti kertakäyttökeloja”

Pilkkipena: 1.11.2017 kello 0:56

Nuo Jukan kelojen ongelmat menevät mielestäni kovin isolta osin käyttäjän huolimattomuuden/huolettomuuden piikkin. Mukaan mahtuu ainakin yksi selkeä käyttäjän itse aiheuttama “vika”. Jutun alussa mainittu matalaprofiilisen kelan jarrun toimimattomuushan on johtunut ainoastaan siitä, että kelassa käytetyn kuitusiiman alle ei ole laitettu “pohjasiimaa” tai vaikkapa teipin pätkää, joka estäisi siiman luistamisen puolalla. Kun puola pyörii, mutta siima ei pyöri sen mukana, menee jarru “rikki”. Tästä asiasta löytyy omaa kokemusta ja paikallinen kalastusvälinekauppias korjasi asian veloituksetta parissa minuutissa.

Tarina kelan yli sata euroa maksavasta huollosta on hölynpölyä, sillä vaikka kuvan kelan kaikki laakerit (4kpl) ja kuvasta kokonaan puuttuva messinkinen päähammaspyörä vaihdettaisiin uusiin ja kelalle tehtäisiin täysi huolto, ei lasku olisi sataa euroa.

Kelainsinöörit suunnittelevat keloja, mutta laakerit tulevat laakeritehtaalta. Haponkestävä teräs ei sovellu pehmeytensä vuoksi laakereiden valmistukseen, keraamiset laakerit ovat liian kalliita ja ruostumaton teräs saa pintaansa muodostuvan pintaruosteen kautta laakerin rikkoutumaan, varsinkin jos kelaa ei käytetä ja säilytetä fiksusti.

Ei Volvollakaan pääse ajamaan miljoonaa kilometriä, jollei sitä millään tavoin ylläpidetä. Muutenkin on aika ontuvaa verrata kymmenien tuhansien hintaista autoa ja muutaman kympin kelaa.

Jukka on muuten varmaan jo vienyt sen merivedessä käytetyn moottorisahansakin takuukorjaukseen, koska sekin lienee ruostunut jumiin yhden ainoan käyttökerran jälkeen!

PS. 40 vuotta sitten ostamani 80 markan hintainen alasin on ruotunut, mutta toimii edelleen moitteettomasti, vaikken ole tehnyt sille mitään huoltoa, vaan ainoastaan hakannut sitä! Mikseivät insinöörit ole kehittäneet yhtä kestävää kelaa! Tämä oli tarkoitettu loppukevennykseksi, sillä joskus peiliin katsominen on aika opettavaista:)

Jukka Vehmanen: 2.11.2017 kello 14:58

Kiitos palautteesta, jota toivoinkin tahallaan kärjistämääni kirjoitukseen. Vastauksesi toi hyvää valaistusta varsinkin tuohon laakeri-ihmettelyyni. Siitä myös selviää, että laakeriongelma on todellinen. Taas kärjistäen: Varmasti ne säilyisivät ehjinä ehkä siinä tapauksessa, että kelaa ei käytettäsi lainkaan.
Olet oikeassa siinä, etten ole kovin ahkera kelojen huoltaja ja osa vioista epäilemättä johtuu siitä.
Jos veisin kelani huoltoon minulle kalastusvälinekauppiaan suosittelemalla heittotuntimäärällä, kelani olisivat huollossa 3-4 kertaa vuodessa.
Jos oletetaan, että huolto maksaa 20-30 euroa kerralta, kokonaispotti olisi aika muhkea kierrättäessäni tässä rumbassa pääasiassa neljää kelaa.
Jos ostaisin kelani tavaratalojen kalastusosatoilta, oletan, että ne lähtisivät huoltoon maahantuojalle, jossa kela siis voi maata kokemukseni mukaan kuukausitolkulla. Pahimmassa tapauksessa olisin välillä kokonaan ilman kelaa.
Kohtuullistako?
Kelan sadan euron korjausarvio on peräisin kalastusvälinekauppiaalta.

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien taloustoimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 19 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 7860. Avovesillä on tuona aikana kulunut 1730 päivää ja kalastustunteja 6650. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle