Kala-apajilla

« Merten punkit tulevat | Lapista vonkaleita, Iniöstä ei »

Ei mikään Rembrandtin viehe

Aihe Yleinen, 11.9.2017 11:55, Jukka Vehmanen

Silloin kun hauki on hyvällä syönnillä, se ei välttämättä vaadi napatakseen Rembrandtin maalaamaa viehettä. Viime viikonvaihteessa viskoin tuloksekkaasti jo alun perin kulunutta papukaija-värityksen Westin-jerkkiä. Vähäisistä väreistä ei jäänyt paljon jäljelle, kun sitä kävi pureskelemassa kymmenet hauet.  Lauantaina saamistani 36 hauesta ja sunnuntain 23 hauesta 49 iski juuri tähän yksilöön.

Joskus on jopa tuntunut siltä, että hauki nappaa sitä paremmin, mitä huonompaan kuntoon viehe on mennyt.

Täytynee mennä viehekauppaan… (Kuvat: Jukka Vehmanen)

Näitä minä en osaa käyttää, tuloksesta päätelleen.

Päädyin jerkin käyttöön, kun olin ensin aikani heittänyt kumilötköijä iso hauki tähtäimessäni, aivan turhaan. Jotenkin en pääse noiden isojen shadien kanssa sinuiksi.

Haukien koko alkoi kuitenkin vihdoin olla suurempaa kuin viime viikkoina. Joukkoon mahtui jo useampia kolmekiloisia, mutta suurin jäi tälläkin kertaa neljään kiloon. Yksi noin seitsenkiloinen kävi veneen vieressä pyörähtämässä.

Kalastus oli viikonvaihteessa nautinnollista, kun syönti oli hyvää ja vesi kirkasta. Useaan kertaa näin jo kaukaa, kuinka hauki tuli ja iski vieheeseen. Elämys oli samaa räjähtävää luokkaa kuin Lauri Markkasen donkin katsominen.

Ykkösvieheitä pitää olla aina pakissa kaksin kappalein. Menetin tämän uudehkon jerkin siiman katkettua, jonka jälkeen jouduin kaivamaan pakin kätköistä vanhemman ja rupisen version samasta vieheestä. Se vasta hyvin toimikin.

Kustavin kalaopas Vesa Liukkonen raportoi, että myös Brändön suunnalta nousi hyvin haukea, mutta koko oli sielläkin pientä.

Liukkosen kalataidot ovat leviämässä melkein koko maailman tietoisuuteen. Hänhän oli oppaana Ylen Eränkävijät-sarjassa, jonka ensimmäinen tuotantokausi on nyt myyty 30 maahan. Totuuden nimissä: Sarjan monet jaksot sisälsivät metsien kätköistä päähenkilöiden käsittämätöntä muminaa ja kuiskutusta,  joista ei saanut mitään selvää. Parasta antia olivatkin ne osuudet, joissa Liukkonen näytti innostuneelle Riikka Aaltoselle, kuinka taimenta saadaan.

Suuren haukisaaliin joukkoon mahtuu tämän tästä vähän erikoisempi yksilö.

Verkkokausi jatkui mökillämme yhtä surkeana kuin koko vuoden. Vaimo sai saaliikseen vain yhden suutarin.

Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Kun verkoista ei tule kalaa, vaimo savusti minulle kaupasta ostamansa merianturan, jollaista en ollut aiemmin maistanutkaan. Mainio kala, aivan kampelan makuinen. Ei ihme, koska se on kampelakala.

Kävi niin kuin arvasin. Kalastonhoitomaksuista saatava kertymä on jäänyt alle sen, mitä hallitus toivoi. Siksi siihen on tulossa korotus 39 eurosta 45 euroon kalenterivuodelta.

Jo uutta kalastuslakia säädettäessä oli ennakoitavissa, että näin tulee käymään, kun lähinnä sosialidemokraattien vaatimuksesta eläkeläiset jätettiin kalastonhoitomaksujen maksamiseen velvoitettujen ulkopuolelle.

Kun kalastus on minulle harrastus enkä omista kalavesiä, voisi luulla, että olen kalastusmaksun korottamisesta käytävässä kiistassa Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön linjan enkä Suomen kalatalouden keskusliiton kannalla.

Kannatan kuitenkin Kalatalouden keskusliiton vaatimusta siitä, että myös eläkeläiset on saatava maksajiksi, jo pelkästään käyttäjä maksaa -periaatteen vuoksi. Kun Suomen kalastuksen harrastajat ukkoontuvat ja akkaantuvat kovaa vauhtia on selvää, että pian lupamaksujen maksajia ei ole alkuunkaan samoja määriä kuin  nyt. Siitä syntyy oravanpyörä: kun nuoret eivät muutenkaan ole kovin kiinnostuneita kalastuksesta, heitä tulee entistäkin vähemmän harrastuksen parin, kun kalastuksenhoitomaksuja joudutaan korottamaan kerta toisensa jälkeen niin, että ennen pitkää ne maksavat hunajaa. Maksavat harrastajat vähenevät vähenemistään.

Jos korotuksia ei tehtäisi rahoja ei riittäisi esimerkiksi kalavesien hoitoon, istutuksiin ja valvontaan. Minusta kalastonhoitomaksuista saatavia varoja on piisattava riittävästi myös vesienomistajille maksettaviin korvauksiin, koska liian vähäisiin korvauksiin tyytymätön vesienomistaja ei ymmärrettävästi jaksa pysyä rauhassa rannalla katsomassa sivussa, kun muut kalastavat hänen omistamillaan vesillä. Siitä syntyisi sota, jossa harrastuskalastaja ei voisi perustella oikeuttaan kalastaa edes sillä, että vesienomistaja saa siitä korvauksen.

Kalastonhoitomaksuista kuluu varoja myös byrokratian pyörittämiseen, mutta on selvää, että kun kalastusta harrastaa 1,5 miljoonaa suomalaista, sitä ei järkevästi pystytä ohjaamaan ilman hallintotoimia.

Järkevin kompromissi olisi, jos eläkkeelle jo päässeet eivät joutuisi maksamaan kalastonhoitomaksua, mutta ne jotka siirtyvät eläkkeelle joutuisivat. Tämäkin tie johtaa varmasti siihen, että maksukertymät putoavat myös lähivuosina ja maksu nousee vielä useasti. Pitkällä aikavälillä voitaisiin päästä jonkinlaiseen tasapainoon.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ hirmumyrsky Irman keskiöstä löytyi ruotsalaispupu, siis hurrikani.

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien taloustoimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 19 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 7860. Avovesillä on tuona aikana kulunut 1730 päivää ja kalastustunteja 6650. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle