Kala-apajilla

« Ilmastonmuutos yllätti siiat | Veneverossa aikalisä tarpeen »

Kalamies teki haliennätyksen

Aihe Yleinen, 9.1.2017 15:41, Jukka Vehmanen

En ymmärrä, miten ihminen voi joutua pienen kesämökkikopperon lumoihin niin, että sinne pitää tunkea joka viikonloppu talvellakin, vieläpä paukkupakkasilla ja hyytävällä pohjoistuulella.

Loppiaista edeltäneenä torstaina sää oli tehnyt tepposensa ja mökin vesiputket olivat jäässä, minkä saatoin  kokemuksen pohjalta tosin arvata jo etukäteen.

Sitä sen sijaan en osannut arvata, että Vattkastin ja Korppoon välinen salmi ei ollut mennyt jäähän, vaikka kovat pakkaset olivat pukanneet päälle jo pitkin viikkoa. Kun tuuli sitten torstai-iltana vaimeni, koko meri pamahti yhdessä yössä jäähän lähiulappoja myöten.

Muistan takavuosilta pakkaspäivän, jolloin meri jäätyi sadan metrin pätkän puolessa tunnissa. Sääli, että nyt en ollut jäätymisen vauhtia ihailemassa, koska nukuin.

Luonnon taideteoksissa riitti taas ihmettelemistä. (Kuvat Jukka Vehmanen)

Kuka nämäkin veistokset on oikein suunnitellut?

Vielä torstai-iltana tästä olisi päässyt lähtemään verkkoveneellä merelle, mutta perjantaiaamuna näytti tältä.

Perjantai-iltaan mennessä pakkasista oltiin siirrytty lämpöasteiden puolelle, minkä myötä jäät alkoivat hämmästyttävästi muistuttaa ulkonäöltään kevätjäitä. Jäätä oli kyllä kertynyt parisen senttiä, mutta se oli niin pehmeää, että pingispallon kokoinen kivi teki siihen reiän.

Mökin lumo taitaakin olla siinä, että siellä pääsee niin lähituntumalta ihmettelemään luontoa ja sen oikkuja. Jos taimenen väsytystä veneessä ei lasketa mukaan,  mikään ei ole sen parempi paikka ihmiselle, kuin seurata talvisena aamuna mökin sohvalta kymmenien lintujen ja muutaman oravan touhuja lintulaudalla.

Kuinka nopeasti ne häipyivätkään piiloihinsa, kun lähipuun oksalle tupsahti haukka.

Nuorempana en olisi uskonut sitäkään, että lumitöiden teko voisi joskus sujua minulta kuin tanssi, puuhommista puhumattakaan. Eipä minun tarvitse paljon pohtia, missä vietän vanhuuteni, sikäli kuin näin nuorekas ja pirtsakka heppu koskaan vanhenee.

Vaimo perkula hiipi pakkasnaamioituneena ja onnistui ryöstämään pyhän välineeni, moottorisahan, hetkeksi käyttönsä. Rankaisin halaamalla ankarasti - siis vaimoa, en sahaa.

Yleensä minä hoidan mökillä isompien puiden kaadon ja raskaiden pöllien raahaamisen puiden pilkkomispaikalle. Olenhan aika lihaksikas adonis. (Kuva Kristiina Jurvainen)

Vaimolle jää risuhommat.

En toki jättänyt kalastusta kokonaan väliin, vaikka rannastamme ei veneellä enää merelle päässytkään. Käväisin Långvikenissä perjantaina parin tunnin pilkkireissulla. Sieltä tuli vain yksi tärppi, vaikka vielä muutama vuosi sitten sain sieltä komeita ahvensaaliita ja jonkun kuhankin. Parina viime talvena kalat näyttävät jostain ihmeen syystä hylänneen paikan.

Olen muutenkin pannut merkille, että ahvensaaliit ovat kuihtuneet Korppoon pohjoispuolen vesillä. Kampeloitahan sieltä ei ole saanut aikoihin. En usko, että ainakaan se johtuu hylkeistä tai merimetsoista, vaan siitä tuholaisista pahimmasta, ihmisestä.

Miksi muuten on niin, että meritaimen on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta kampelaa ei?  Onko kampelakanta muka todella niin vahva ulkosaaristossa, että suojelu on tarpeetonta?

Kun kalastuksessa eletään nyt saaristossa rospuuttoaikaa, mökillä saattoi keskittyä parisuhteen hoitoon. Tein lauantaina uuden haliennätykseni: halasin vaimoa 17 kertaa ja taisi siinä hellyydenpuuskassa pari pusuakin lipsahtaa. Kokeilkaa, ei se niin kauheaa ole kuin mitä kalaveneissä puhutaan.  Eikä tämä ollut mikään kalajuttu.

Merivesi oli viikonvaihteessa korkealla, minkä seurauksena se makasi paikka paikoin rannan tuntumassa jään päällä, muttei estänyt pilkille pääsyä. Långvikenissä oli jäätä vajaat kymmenen senttiä.

Kalajuttujen sarjaan voisi sen sijaan panna  viime viikkoisen Kalatalouden Keskusliiton tiedotteen, joka minua kovasti nauratti. Aika usein erilaisten etujärjestöjen kannanotot panevat muutenkin hymyilyttämään lähinnä niiden ennalta-arvattavuuden vuoksi.

Kalatalouden keskusliitto veti mutkat suoriksi harvinaisen häpeilemättä.  Tiedotteen otsikon mukaan ”Kalastusmaksukertymä romahti.” Liitto totesi aivan oikein, että uudesta kalastonhoitomaksusta kertyi vuonna 2016 lähes kaksi miljoonaa euroa vähemmän kuin etukäteen arvioitiin. Vajeen arvioidaan johtuvan 65 vuotta täyttäneiden maksuvapautuksesta.

Liitto olisi voinut kuitenkin rehellisesti kertoa sen, että tosiasiassa kertymä ei romahtanut mihinkään, vaan sitä kertyi jopa hieman enemmän kuin edellisvuotena. Huomion arvoista oli myös se, että maksettujen kalastusmaksujen määrän pieneneminen taittui ensi kertaa monen vuoden jälkeen.

Kalatalouden keskusliitto sai puolivillaisella tiedotteellaan kuitenkin hyvän syyn kertoa, että se esittää maksuvelvollisuuden laajentamista kaikkiin yli 18-vuotiaisiin kalastajiin lukuunottamatta ongintaa, pilkkimistä ja silakan litkausta.

Aina saa toivoa, mutta lyönpä vetoa, että muutamaan vuoteen tällaista muutosta ei tehdä, kun uusi kalastuslaki ja asetus on juuri saatu aikaan vuosia jatkuneen leipomisen jälkeen. Muutosta ei kannata odottaa myöskään siksi, että Sdp istahtaa näillä näkymin seuraavaan hallitukseen. Juuri Sdp:n vaatimuksestahan lainvalmistelun loppuvaiheessa lakiluonnoksesta pudotettiin vaalitäkynä pois 65 vuotta täyttäneiden maksuvelvollisuus.

Se olikin kalastuksen ja kalastonhoidon kehittämisen kannalta idioottimainen päätös.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ  kun missikisojen tuomaristo ei osannut valita voittajaa kahdesta parhaasta, valituksi tuli kompromissi.

Kommentoi


Jukka Vehmanen

  • Jukka Vehmanen on Turun Sanomien taloustoimittaja, joka on myös innokas kalamies. Hän on kirjannut 19 vuoden ajan saalistietonsa ja tehnyt niistä monipuoliset tilastot. Esimerkiksi haukia on kertynyt tuolta ajalta 7860. Avovesillä on tuona aikana kulunut 1730 päivää ja kalastustunteja 6650. Blogissa kerrotaan viimeisimmistä väsytyksistä, kommentoidaan kaikkea kalastuksesta ja vähän muustakin. Lisäksi pyritään keräämään, jakamaan ja saamaan kalastusvinkkejä sekä -kuulumisia.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle