Kajakilla

« Varessäikkä, Siikajoki | Vatunginnokka, Kuivaniemi »

Martinniemi, Haukipudas

Aihe Yleinen, 5.6.2013 20:27, ts.verkkotoimitus

Eilinen aallokko ja tuuli tuntuvat lihaksissa. Eilinen oli retkeni fyysisesti kovin päivä. Meloin Raahesta Lumijoelle 10-12 metrin tuulessa matalissa vesissä. Aallokko nousee korkeaksi ja murtuu. Vesi värjäytyy punaiseksi pohjan hiekasta.

Vedin Siikajoen edustan matalikoilla kajakkia kuin ahkiota.Veden pinta on huomattavasti normaalia alempana.

Vedin Siikajoen edustan matalikoilla kajakkia kuin ahkiota.Veden pinta on huomattavasti normaalia alempana.

Keskellä Karinkannanmatalaa vesi loppui alta kokonaan. Satojen laulujoutsenten parvi seisoi pohjassa ja vedestä esiinnousseella maalla. Nousin kajakista ja vedin sitä narusta perässäni kuin ahkiota. Kun syveni, jouduin kovimpaan aallokkoon, missä olen melonut.

En löytänyt suoraan Varjakan satamaan. Nousin ensimmäiselle mökkirannalle tutkimaan karttaa. Enkä märkänä ja väsyneenä vastustanut mökin omistajien tarjousta lämpimästä saunasta ja yösijasta.

Timo Hirvosen parin tunnin troolaus tuotti tänään 4-5 tonnia silakkaa.

Timo Hirvosen parin tunnin troolaus tuotti tänään 4-5 tonnia silakkaa.

Timo Hirvonen nostaa nosturilla puoli kuutiota silakkaa troolarin ruumaan Oulunselällä. Tyhjennetty verkko lasketaan mereen ja pian nousee uusi, vettävaluva puolikuutioinen. Hirvosen kalajalosteen parin tunnin troolaus tuottaa tänään neljästä viiteen tuhatta kiloa. Nämä silakat menevät rehuteollisuuteen. Timo Hirvonen kertoo, että kalajalosteella on useita eri kuluttajatuotteita.

Kallan kalastajat kertoivat, miten tönkkösuolattu silakka valmistetaan. Silakat avataan ja ladotaan huolellisesti astiaan. Suolausveteen liuotetaan suolaa niin paljon kuin saadaan liukenemaan. Astia peitetään kannella, ja päälle nostetaan niin painava kivi kuin mies jaksaa nostaa. Ylimääräinen vesi puristuu pois ja jäljelle jää kostea suola. Kala säilyy näin kuukausia. Silakan mittayksiköt olivat penikka 4 litraa, kepes 8 litraa, napes 16 litraa ja nelikko 32 litraa. Käsintehtyjen puuastioiden mitat oli vakioitu.

Ylitän Oulunselän mainiossa säässä. Tähtään Kotakarin ja Hietakarin väliin ja siitä Virpiniemeen. Saarten välinen salmi on kuivilla, vesi on poikkeuksellisen alhaalla. Palaan, ja kierrän monta kilometriä ulkomeren suuntaan, ennenkuin vettä on riittävästi kajakin alle.

Martinniemen kanava.

Martinniemen kanava.

Kierrän Martinniemen vanhan tehdasalueen matalaa kanavaa pitkin. Martinniemeen asutettiin sodan jälkeen petsamolaisia ja karjalaisia siirtolaisia. Alueella oli enimmillään 1960-luvulla tuhansia asukkaista, viistoista kauppaa, ravintoloita, kouluja, kunnanlääkäri ja apteekki. Sahaustoiminta loppui 1980-luvun lopulla. Oulun seudun merenkäviöistä ja salakuljettajista kirjottaneen Joni Skiftesvikin monien romaanien tapahtumat sijoittuvat vanhaan Martinniemeen.

Matkaa on jäljellä vähän. Melon tänään Iihin, ja aion olla perillä Torniossa lauantaina. Ellei sää muutu huonommaksi.

Kropsun saaren pihlaja. Kropsu on hieno ukoilusaari Virpiniemen edustalla. Rannat ovat kiviset, mutta pohja tasaista hiekkaa.

Kropsun saaren pihlaja. Kropsu on hieno ukoilusaari Virpiniemen edustalla. Rannat ovat kiviset, mutta pohja tasaista hiekkaa.

Kommentoi


Pekka Lassila

  • Nurmijärveläinen valokuvaaja ja viestintäyrittäjä Pekka Lassila meloo merikajakilla koko Suomen merenrannikon Virojoelta Tornioon. Rannikon melominen on historiasta ja tarinoista kiinnostuneen Lassilan monivuotinen haave. Matka Virojoelta Venäjän rajalta Tornioon Ruotsin rajalle on noin 1300 kilometriä. Lassila kirjoittaa blogia matkan jokaisena päivänä Turun Sanomiin ja muihin länsisuomalaisiin maakuntalehtiin. Matka alkaa maanantaina 6.5.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS