Kajakilla

« Hanhikivi, Pyhäjoki | Martinniemi, Haukipudas »

Varessäikkä, Siikajoki

Aihe Yleinen, 4.6.2013 21:45, ts.verkkotoimitus

Istun kuusi tuntia huvipuiston laitteessa ilman turvavyötä. Muutaman minuutin välein päälleni heitetään ämpärillinen vettä, välillä saavillinen. En tiedä, milloin laite pysähtyy. Toisin sanoen melon Raahesta Siikajoen Tavonniemen ympäri kymmenen metrin pohjoistuulella.

Tauvonniemen rannat on matalia kauas merelle. Aallot nousevat korkeiksi ja murtuvat.

Tauvonniemen rannat on matalia kauas merelle. Aallot nousevat korkeiksi ja murtuvat.

Tauvonniemi on matala. Satojen metrien päässä rannasta kohoaa hiekkapankkeja näkyviin. Vaikka tuuli ei ole tavaton, nousee matalassa rannassa melkoinen aallokko. Aallot murtuvat vomalla. On melottava kaukana rannasta. Sielläkin on liian matalaa. Tauvonniemen rannoilla on pitkiä hiekkarantoja. Sieltä löytää varmasti rauhallisen auringonottopaikan.

Raahelainen meloja Antti Orava järjesti minulle saunan ja yösijan Raahen pursiseuran majalle. Raahen kaupungin läpi kulkee kaivettu kanava. Kanavan jälkeen avautuu avomeri. Näillä vesillä ei eksy helposti. Tuulivoimaloiden mukaan on helppo suunnistaa.

Raahen kanava yhdistää Iso- ja Pikkulahden kaupungin pohjoispuolen avomereen. Kanava on kaunis ja huolitellun näköinen.

Raahen kanava yhdistää Iso- ja Pikkulahden kaupungin pohjoispuolen avomereen. Kanava on kaunis ja huolitellun näköinen.

Tauvon kesäkioski avautuu juuri, kun olen alottanut ruokataukoni. Isäntä hoputtaa kioskiin kahville ja jäätelölle. Venesatamaan ajaa raahelainen mies nuorison kanssa. Raahelainen kysyy, mistä olen tulossa. Kerron. Raahelaisen hämeenlinnalainen vieras ottaa minusta valokuvan. Raahelainenkin ottaa. Kioskin isäntä kysyy uudelleen, että kaikki ruokako mukana.

Tyrnipensaita Siikajoen Tauvonniemen venesatamassa.

Tyrnipensaita Siikajoen Tauvonniemen venesatamassa.

Risto tutkii venelaiturilla aisoja. Pitäisi tehdä metalliset veneaisat, että kestää. Kiinnitystä pitää vielä miettiä. Risto mittailee toiseltakin laiturilta. Syön melontaretkeni ensimmäisen jäätelön ja lähden kiertämään Tauvonnokkaa.

Luulin, että olen Hailuodossa ja meloin Merikylänlahtea hetken väärään suuntaan. Tauvon kierto kesti paljon kauemmin kuin olin ajatellut. Merestä nousi merisavua, näkyvyys oli välillä olematon. Toivoin, että aallokko laantuisi. Kun manner loppui oikealta puolen, luulin, että edessä on Hailuoto, koska toivoin niin. Hailuoto näkyi matalana viiruna kymmenen kilometrin päässä.

Varessäikän tuulivoimat ovat pysähdyksissä, rannassa on muutama auto. Oululainen Jussi Laitakari odottaa tuulen yltymistä. Jussin leija on ankkuroitu maahan, lauta ja varusteet ovat vieressä. Kaverit surfaavat matalassa vedessä. Leijasurfaaja tarvitsee seitsemän metrin tuulen, kymmenen on hyvä, yksitoista tai kaksitoista paras. Melojalle seitsemän on jo melko paljon.

Leijasurffaaja Jussi Laitakari toivoo tuulen yltyvän. Minä olisin valmis vähentämmään tuulesta pari metriä.

Leijasurffaaja Jussi Laitakari toivoo tuulen yltyvän. Minä olisin valmis vähentämmään tuulesta pari metriä.

Sanon Jussille, että melon ensin taivaanrannassa siintävään Oulunsalon rantaan tai Siikajoen Varjakkaan, toivokaa tuulta vasta sittenvkun minua ei enää näy.

Kommentoi


Pekka Lassila

  • Nurmijärveläinen valokuvaaja ja viestintäyrittäjä Pekka Lassila meloo merikajakilla koko Suomen merenrannikon Virojoelta Tornioon. Rannikon melominen on historiasta ja tarinoista kiinnostuneen Lassilan monivuotinen haave. Matka Virojoelta Venäjän rajalta Tornioon Ruotsin rajalle on noin 1300 kilometriä. Lassila kirjoittaa blogia matkan jokaisena päivänä Turun Sanomiin ja muihin länsisuomalaisiin maakuntalehtiin. Matka alkaa maanantaina 6.5.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS