Kajakilla

« Meri tekee nöyräksi | Hanhikivi, Pyhäjoki »

Pakkaamisen ilo

Aihe Yleinen, 2.6.2013 17:50, ts.verkkotoimitus

Harrastimme lapsuudessani sinisellä Anglialla camping -matkailua. Meitä oli isä, äiti, kolme lasta ja karhukoira. Oli suunnattoman jännittävää etsiä Angliasta koloja ja lokeroita, minne vielä voisi sijoittaa tavaraa. Käärin perheen kumisaappaiden varret rullalle ja työnsin rullat takaluukun kautta sivuseinien sisään, verhoilun ja ulkopellin väliin sinne, missä neliovisessa autossa on takaovet. Paikka oli hyvä, kymmenen saapasta mahtui pakottamalla, viisi kummallekin puolelle. Harmi, että tilaan oli ruiskutettu mustaa ruosteenestomassa.

Kahvihetki luodolla. Kaikki tavarat on pidettävä vesitiiviissä pussissa. Melojat ovat pakastepussien suurkuluttajia.

Kahvihetki luodolla. Kaikki tavarat on pidettävä vesitiiviissä pussissa. Melojat ovat pakastepussien suurkuluttajia.

Aamulla pakkaan kajakkiini kaikki retkitavarat, juomaveden ja viikon eväät. Kajakkini sai kolhuja Uudessakaarlepyyssä kivillä keikkuessani. Ystävä tarjoutui korjaamaan laskuitupinnan vauriot viikonvaihteen aikana. Welhonpesä vaihtoi katkenneeseen melaani uuden varren.

Kajakin pakkaminen on kuin palapelin rakentamista ilman mallikuvaa. Tilaa on kaksi kertaa normaalin vaellusrinkan verran, eikä painosta tarvitse välittää. Vesi kantaa tavarat, ei hartiat. Tavarat löytävät paikkansa viimeistään kolmantena retkipäivänä.

Kajakissa pakkaan takatilaan kaikki leirivarusteet. Teltan, laavuvaatteen, makuupussin, retkipatjan, ylimääriset kartat ja osan vaatteista. Pienessä päivälokerossa istuimen takana on ruokatavarat, kamera ja laturit. Etulokerossa on vaatteet, keitin, kaasupullo, tietokone, lintukirja ja päivän ruoka. Etulokeroa on rannalla kätevä käyttää.

Käärmeluodon leiri kivenheiton päässä Helsingin Lauttasaaresta. Aamulla leiri pitää kiertää tarkaan, ettei mitään jää. Silti kuvassa näkyvä pyykkinauru jäi puiden väliin seuraavien retkeilijöiden iloksi.

Käärmeluodon leiri kivenheiton päässä Helsingin Lauttasaaresta. Aamulla leiri pitää kiertää tarkaan, ettei mitään jää. Silti kuvassa näkyvä pyykkinauru jäi puiden väliin seuraavien retkeilijöiden iloksi.

Vesi kulkee säkissä istuimen takana ja isoissa limupulloissa, joiden avulla tasapainoitan kajakin etu- tai takapainoiseksi kelin mukaan. Kaikki tavarat pitää pakata vesitiiviisiin pusseihin. Vaikka tavaratilojen kannet eivät vuotaisikaan, kondensoituva kosteus voi kastella tavarat. Siksi kaikissa taukokuvissa kajakin ympäristö on kirjavana pienistä pussukoista.

Yöuni on jäänyt retkeni aikana lyhyeksi. Tarvitsen tunnin tai kaksi enemmän. Aamulla puhelin herättää kuudelta tai puoli seitsemältä. Suljen puhelimen. Jos haluan nousta pian, kierrän samalla retkipatjan tulpan auki. Kovalla maalla ei viitsi montaa minuuttia makoilla.

Istun junassa. Kotiin oli tullut kesä sillä aikaa, kun olen melonut Suomen rannikkoa. Merellä on harvoin helle. Tuulee, syvä vesi on vielä kylmää. Jatkan aamulla melontaa Kalajoelta Pyhäjoelle ja kohti Raahea. Jos sää on hyvä, voin olla Torniossa jo viikon kuluttua lauantaina.

Kommentoi


Pekka Lassila

  • Nurmijärveläinen valokuvaaja ja viestintäyrittäjä Pekka Lassila meloo merikajakilla koko Suomen merenrannikon Virojoelta Tornioon. Rannikon melominen on historiasta ja tarinoista kiinnostuneen Lassilan monivuotinen haave. Matka Virojoelta Venäjän rajalta Tornioon Ruotsin rajalle on noin 1300 kilometriä. Lassila kirjoittaa blogia matkan jokaisena päivänä Turun Sanomiin ja muihin länsisuomalaisiin maakuntalehtiin. Matka alkaa maanantaina 6.5.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS