Kajakilla

« Loppusuora käsillä | Pakkaamisen ilo »

Meri tekee nöyräksi

Aihe Yleinen, 1.6.2013 15:54, ts.verkkotoimitus

Nousi pohjoismyrsky. Isä ja poika kokivat verkkoja Kallan vesillä. Airoissa ollut poika käänsi veneen keulan tuuleen, vene ajelehti. Jos vene pääsisi kääntymään poikittain, aallot löisivät laidan yli, vene täyttyisi vedellä ja hukkuminen olisi varmaa saarettomalla, myrskyävällä merellä. Poika puristi airoja henkensä hädässä, jaksoi, ja vene päätyi kymmenien kilometrien päähän Ohtakarille. Rannassa kylmettyneen pojan käsiä ei saatu irti airoista. Airot sahattiin poikki käsien vierestä, ja poika toimitettiin sairaalaan.

Tuuli nousi Uudenkaarlepyyn edustalla viiteentoista metriin sekunnissa. Matalassa rannassa aallokko on jyrkää, korkeaa ja vaarallista. On viisasta meloa kaukana rannasta, syvässä vedessä.

Tuuli nousi Uudenkaarlepyyn edustalla viiteentoista metriin sekunnissa. Matalassa rannassa aallokko on jyrkää, korkeaa ja vaarallista. On viisasta meloa kaukana rannasta, syvässä vedessä.

Kallalainen Matti Orell poikkesi lämpimänä lokakuun alun päivänä 80-luvulla avoveneellä Kallasta mantereelle. Oli poikkeuksellisen kesäinen auringonpiste, Matti istui veneeseen uimahoususillaan. Moottori sammui kesken tutun, parinkymmenen kilometrin taipaleen eikä käynnistynyt. Matti ajelehti veneessä neljä päivää uimahousuissa ilman ruokaa ja juomaa, kunnes ajautui Raahessa rantaan. Vain ensimmäinen päivä oli lämmin, loput lokakuun kalseita.

Majakanvartija käveli kevätjäillä Ulkokallasta mantereelle. Jäät lähtivät liikkeelle, majakanvartija jäi jäälautalle. Lautta ajelehti kolme päivää Hailuotoon. Mies näki ihmiset rannalla, huusi ja huitoi. Kukaan ei huomannut miestä. Tuuli kääntyi ja mies ajalehti vielä kaksi päivää. Lopulta nälkiintyntyt mies pääsi pieneksi sulaneelta lautalta maihin Raahessa.

Rahjalainen Pirkolan Esa ajoi mopolla aamuhämärissä merelle verkkoja kokemaan. Tuuli oli vienyt yöllä jäät verkkojen luota, parinkymmenen asteen pakkanen oli jäädyttänyt pintaan vain ohuen riitteen. Jää särkyi, mopo upposi seitsemän metrin syvyyteen, Esa joutui veteen paksuissa haalareissaan.

Naskaleita eikä muutakaan teräasetta ei ollut taskussa. Nahkarukkaset luistivat jäällä eikä avannosta ollut mitään keinoa päästä kuiville. Esa pohti, että näinköhän tässä kuolee, mietti vaihtoehdot eikä antanut periksi. Hän asetti kämmenensä jäälle, odotti niin kauan, että kintaat jäätyivät jäähän kiinni, ja veti sitten itsensä ylös. Kävelymatka kotiin oli pitkä ja askel lyhyt päällejäätyvässä, kankeassa turkishaalarissa.

Keski-Pohjanmaan Retkimelojien tiistairetki Trullevin lähisaareen Kokkolassa. Melontaharrastus on turvallista aloittaa melontaseurassa. Mukana on aina kokeneempia ja pelastustaitoisia kavereita.

Keski-Pohjanmaan Retkimelojien tiistairetki Trullevin lähisaareen Kokkolassa. Melontaharrastus on turvallista aloittaa melontaseurassa. Mukana on aina kokeneempia ja pelastustaitoisia kavereita.

Merellä on viisasta olla nöyrä. Luonto on sinua vahvempi aina. On viisasta varautua pahimpaan vaihtoehtoon. Vaihtoehdoista toteuteutuu usein juuri se, mitä et osannut ottaa etukäteen huomioon.

Hukkumisen pelossa ei kannata jäädä maihin. Hukkuminen ei ole ensisijainen vaihtoehto, se on aina monen asian summa, onnettomuus. Useimmat eivät huku, mutta sellainen riski on vesillä aina olemassa

Kommentoi


Pekka Lassila

  • Nurmijärveläinen valokuvaaja ja viestintäyrittäjä Pekka Lassila meloo merikajakilla koko Suomen merenrannikon Virojoelta Tornioon. Rannikon melominen on historiasta ja tarinoista kiinnostuneen Lassilan monivuotinen haave. Matka Virojoelta Venäjän rajalta Tornioon Ruotsin rajalle on noin 1300 kilometriä. Lassila kirjoittaa blogia matkan jokaisena päivänä Turun Sanomiin ja muihin länsisuomalaisiin maakuntalehtiin. Matka alkaa maanantaina 6.5.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS