Kajakilla

« Suezin kanava, Kalajoki | Meri tekee nöyräksi »

Loppusuora käsillä

Aihe Yleinen, 31.5.2013 12:57, ts.verkkotoimitus

Karttavarastoni painaa monta kiloa. Kajakin kannella on Seitsemän Sillan Saariston melontakartta, joka on painettu vedenkestäväle paperille. Kartaa ei tarvitse pitää vesitiiviissä pussissa. kajakin kannella näkyy myös kello ja kompassi, tärkeimmät navigointivälineeni.

Karttavarastoni painaa monta kiloa. Kajakin kannella on Seitsemän Sillan Saariston melontakartta, joka on painettu vedenkestäväle paperille. Kartaa ei tarvitse pitää vesitiiviissä pussissa. kajakin kannella näkyy myös kello ja kompassi, tärkeimmät navigointivälineeni.

Olen melonut Virojoelta 25 päivää ja noin 1000 kilometriä. Viitenä päivänä melontamatka on jäänyt aiottua lyhyemmäksi, puolikkaaksi. Olen pitänyt tuulta tai ukkosmyrskyä tai haastatellut ihmisiä. Joinakin päivinä olen melonut 60-70 kilometriä.

En käytä gps-laitetta. Mittaan matkat kartalta, jos yleensä mittaan. Tällä retkelläni en mittaa suoritusta, en matkoja, en aikoja enkä sykkeitä. Ympäristön kokeminen, ihmisten kohtaaminen ja kirjoittaminen ovat tämän retkeni suola ja tarkoitus.

Minulle yksi melonnan viehätys on suunnistamisessa. Kajakissa istutaan veden pinnan tasolla. Etäisyyksien sekä tuulen ja virran vaikutuksen arviointi on haastavaa. Saarten erottaminen taustan saarista on vaikeaa vasta- ja myötävalossa. Melotut matkat tuntee lihaksissaan. Toinen viehätys on vahva luontokokemus.

En ole eksynyt saarten sokkeloissa. Muutaman kerran olen varmistanut tarkan sijaintini puhelimella. Tai varmistanut, onko edessä salmi vai lahdenpohjukka. Merivesi on ollut huomattavan alhaalla. Moni melottava salmi on nyt liian matala.

Olen tuntenut itseni terveemmäksi kuin vuosiin. Kuva Merikarvian saaristosta.

Olen tuntenut itseni terveemmäksi kuin vuosiin. Kuva Merikarvian saaristosta.

Melontaretken kolmas viehätys on askeettinen elämä, perusasiat. Teen lihastyötä, ajattelen, syön, nukun. Säännöllisyys. Mukana kulkee vain välttämätön, ei mitään turhaa. Olen pysynyt terveenä. En ole vilustunut, loukannut itseäni, saanut vatsatautia, ampiainen tai käärme ei ole pistänyt enkä ole saanut punkkia iholleni. En ole ollut nälissäni enkä janoinen eikä ole ollut ähky.

Olen potenut vuosien ajan selän kulumavaivoja, minulla on korkea verenpaine, olkapääni on leikattu. Melonta keinuvassa aallokossa pitää alaselän liikkeessä, välilevyt eivät kuivu. Melontaliikkeessä voima tuotetaan jaloilla ja keskivartalon lihaksilla, ei käsivarsilla. Selän kiertoliikkeellä.

Retkielämässä syön ja teen kaiki askareeni seisaaltaan tai kyykyllään. Ulkona, niin kuin ihmisen on alunperin tarkoitus. Nukun sikeästi. Tunnistin stressaantuvani vain, kun Vaasan saaristossa ei ollut riittävän vahvaa verkkoyhteyttä. Olen tuntenut itseni terveemmäksi kuin vuosiin.

Matkani jatkuu maanantaina. Jäljellä on alle kolmesataa kilometriä. Sääennusteet ennustavat hyvää melontasäätä. Saarten suojaa ei loppumatkalla ole. Lähestyn lapsuuteni ajan ja sukujeni kotiseutua. Vanhemmillani ei ollut venettä. Perämeren pohjukka on minulle vieras, mutta kiehtova maailma.

Kommentoi


Pekka Lassila

  • Nurmijärveläinen valokuvaaja ja viestintäyrittäjä Pekka Lassila meloo merikajakilla koko Suomen merenrannikon Virojoelta Tornioon. Rannikon melominen on historiasta ja tarinoista kiinnostuneen Lassilan monivuotinen haave. Matka Virojoelta Venäjän rajalta Tornioon Ruotsin rajalle on noin 1300 kilometriä. Lassila kirjoittaa blogia matkan jokaisena päivänä Turun Sanomiin ja muihin länsisuomalaisiin maakuntalehtiin. Matka alkaa maanantaina 6.5.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle | RSS