« Sorvin ääreen | Parasta paitsi »

Fantastista feikkiä?

Aihe F1, 21.7.2012 11:09, heikki.kulta

Aika kultaa muistot – vai kultaako? Ainakin itseäni kutkuttaa katsella F1-kisoja tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin. Arvaamattomuus on urheilun suola, ja juuri sitä tämän päivän F1-kamppailut ripottelevat radalle näköjään kelillä kuin kelillä.
F1-isäntä Bernie Ecclestone kuulee mieluusti kehuja, että nykyisellään nähdään kaikkien aikojen hienointa kilpa-ajoa. Suuri yleisö on sitä mieltä, eikä ota kuuleviin korviin valituksia, että nykyvärikkyys on tarkoituksellisesti järjesteltyä parilla teknisellä sääntökikalla.
Ainakaan ohittaminen ei enää ole yhtä vaikeaa kuin vielä kolme vuotta sitten. Toisaalta samalla ns. superohitukset taitavat olla jääneet historiaan.
Mika Häkkinen kehui perjantaina tekemässäni haastattelussa nauttivansa kovasti nykyisen kilpa-ajon katsomisesta. Nykysysteemeillä Mikan loistava ohitus Michael Schumacherista Spassa 2000 olisi jäänyt näkemättä, sillä se olisi onnistunut DRS-siivellä helposti heittämällä. Legenda olisi jäänyt syntymättä.
Keräsin lehdistöhuoneessa eniten GP-kisoja nähneitä veteraanitoimittajia yhteen kyselläkseni, mitä mieltä nämä 500-730 kisaa raportoineet herrat pitävät nykyisestä kilpa-ajosta.
Mielipiteet menivät odotetulla tavalla ristiin. Sopivasti eroja tuli myös toiseen kysymykseen, kuka on kauden suurin yllättäjä.
Kas näin vastailivat F1-varikoilla todella pitkän tien kulkuneet kynämiehet, kysymykseen, onko tämä kaikkien aikojen värikkäintä kilpa-ajamista?
Bob Constanduros, Englanti:
– Kun katsoo taaksepäin, 1982 oli 11 eri voittajaa ja se oli tietynlainen huippu tulosten vaihtelevuudesta. Mutta mielestäni kilpa-ajaminen nykyisin on kyllä aivan fantastista. Rakastan tätä, kun se on niin täysin arvaamatonta.
– On jännä nähdä, miten tietyt huipputiimit ovat joutuneet reagoimaan. Ne ovat tottuneet ajamaan omat ohjelmansa kuin silmälaput sivuilla – kuten vaikkapa niin kaavoihinsa kangistunut McLaren, joka on aina keskittynyt vain omiin tekemisiinsä.
– Nyt kaikkien täytyy vaalia laajaa joustavuutta, kun niin moni talli on pystynyt tekemään jotain hyvin toimivaa, mikä parantaa kilpailukykyä.
– Keinotekoiset avut eivät häiritse minua mitenkään, sillä nehän ovat samat kaikille. En ole niinkään puritanisti, joka kavahtaa, ettei näin saisi tehdä, kunhan kaikilla on samat avut, F1-kisojen hovikyselijä pohtii.
Suurin yllätys?
– Maldonado, ilman muuta. Williams on ilmeisen hyvä auto, mutta itse en koskaan ole uskonut Maldonadoon, en edes GP2:ssa, Constanduros kuittaa.

Heinz Prüller, Itävalta:
– On totta, etteivät kisat aiemmin ole olleet säännöllisesti näin värikkäitä. Mutta ne olivat eri juttu silloin ennen. Ohittaminen oli ennen kuljettajan vastuulla. Stirling Moss ja Nigel Mansell eri aikakausilta vakuuttivat jutellessamme, että kilpa-ajaminen oli ennen hauskempaa. Erityisesti Moss korosti sitä. Hänen mukaansa jokainen tunsi onnettomuusriskin isoksi, ja onnistunut ohitus hiveli sankaruutta. Enää sellaista tunnetta ei varmasti tule.
– Mielestäni tämä on nykyisin liian teknistä. Katsojat eivät tiedä, kuka ajaa uusilla, kuka vanhoilla renkailla, tai kuka on milläkin sijalla. Teknisyys on osa bisnestä, mutta nyt sitä on jo liikaa, sanoo yli 730 kisaa raportoinut itävaltalainen.
Suurin yllätys?
– Kimi Räikkösen näin onnistunut paluu. Kaikkea muuta osasi odottaa, mutta en odottanut Kimiä enää ollenkaan takaisin ja sitten hän on ajanut näin hienosti, Prüller kehaisee.

Michael Schmidt, Saksa:
– Sanoisin, että se, mitä radalla nähdään, on varmaan kaikkien aikojen parasta kilpa-ajamista. Siellä saattaa olla jotain keinotekoista, kuten DRS-siipi, joka ei ole mikään loistojuttu, mutta loppupeleissä tulos puhuu puolestaan. Sanoisin, että kilpa-ajamisen huonoimmat ajat nähtiin 1998-2008, kun ohituksia ei ollut oikeastaan lainkaan, oli liikaa tekniikkaa niin, että toisen auton seuraaminen kävi mahdottomaksi.
– Kun aloitin F1-kirjoittamisen 500 kisaa sitten, ohittaminen oli mahdollista, mutta aerodynamiikkaa ei ollut näin paljon. Silloin kilpa-ajotulos oli kuitenkin paljon helpommin arvattavissa, kun oli vain 2-3 nopeaa autoa, nyt niitä on 7, jopa enemmän.
– Mielestäni kisat 1980-luvun alussa olivat lähes yhtä hyviä kuin nytkin. Silloin ei koskaan tiennyt, kuka pääsee maaliin asti, kun tuli niin paljon teknisiä pulmia, mitä nyt ei enää tapahdu. Sellainen yllätys on nykyisin tehty mahdottomaksi, Auto, Motor und Sportin uutistykki puntaroi.
Suurin yllätys?
– Mark Webber. En olisi uskonut hänen pystyvän parantamaan niin paljon viime vuoden jälkeen, Schmidt summaa.

Roger Benoit, Sveitsi:
– Ehkä tämä ei ole kaikkien aikojen parasta kilpa-ajoa, mutta ainakin se on kaikkien aikojen dramaattisinta kilpa-ajoa, koska kukaan ei oikeasti ymmärrä renkaita. Se on merkittävin tekijä, miksi kisat ovat niin arvaamattomia.
– Jenson Button on hyvä esimerkki. Hän voitti ensimmäisen kisan, mutta ei sitten ole ollut enää missään, vaan täysin poissa päiväjärjestyksestä. Fernando Alonso taas äkkäsi aika nopeasti, että tärkeintä on kerätä joka kerta pisteitä, eikä yrittää aina voittaa, kun pääsy aina pisteille riittää hyvin. Samaan suuntaan tekee töitä myös Kimi Räikkönen, joka haluaisi yli kaiken voittaa, mutta hänen ’kakkosaivonsa’ neuvovat varmistamaan aina pisteet ja niin pysyy MM-taistossa mukana.
– Mielestäni puhtaasti kilpa-ajollisesti on kyllä nähty parempia kausia ja parempia MM-taistoja.
– Otetaan nyt esimerkiksi Kimi. Hän oli Kiinassa toisena ja pari kierrosta myöhemmin 14. sijalla. Oliko se hyvää kilpa-ajoa muilta?
– Tai sitten Michael Schumacherin palkintosijoitus Valenciassa – hän lähti 12. ruudusta, eikä maalissa edes tajunnut olevansa kolmas.
– Ovatko nämä osoitus hyvästä kilpa-ajosta vai pelkästään hauskasta ja dramaattisesta kilpa-ajosta? kysyy Blick-lehteen 623 kisaa kirjoittanut sveitsiläinen.
Suurin yllättäjä?
– Jos haluaa negatiivisen, niin se on Button, joka ei ole missään. Jos haluaa positiivisen, se on Kimi, sillä kukaan ei oikeasti odottanut hänen pärjäävän näin hyvin. Kun vertaa Schumacheriin, jolta kesti kolme vuotta päästä takaisin palkinnoille, Kimi tuli ja oli heti nopea. En tiedä autojen tasosta, mutta olihan tuo Lotus-Renaultkin viime vuonna pelkästään keskitasoa kilpailukyvyltään, Benoit napauttaa.

Pino Allievi, Italia:
– Minusta F1 elää yhtä kaikkien aikojen kiehtovinta kauttaan. Olkoonkin, että lähes kaikki ohittaminen on feikkiä, eikä ole aitoa DRS-siiven vuoksi, mutta katsojat nauttivat tästä ja sehän on fantastista. Ihmettelen vaan, missä saksalaisfanit ovat, kun katsomot näyttävät niin vajailta. Miksi innostus täällä on pudonnut, kun kaikkialla muualla se on noussut merkittävästi?
Suurin yllätys:
– Ilman muuta Räikkönen. Kukaan ei olisi osannut kuvitella hänen olevan niin kilpailukykyinen, jopa vertailussa Romain Grosjeanin kaltaista nopeampaa kuljettajaa vastaan. Minulle oli suuri yllätys nähdä Kimi niin motivoituneena, niin huippukuntoisena, jopa niin hauskana, La Gazzetta dello Sport -lehden moottoriurheilun päällikkö hehkuttaa.

Nigel Roebuck, Englanti:
– Onhan näitä kisoja kiva katsoa, mutta enpä korottaisi kilpa-ajamista kaikkien aikojen parhaaksi. Se ei ole puhdasta kilvanajoa, kun ohittaminen ei lähde yksin kuljettajasta. Minulle kaikkein hienointa kilpa-ajamista oli turbomoottorien aika 1980-luvulla. Silloin aivan erilaisilla siipiratkaisuilla useampikin auto taisteli voitosta, eikä koskaan tiennyt, kenen auto pettää.
– Ymmärrän hyvin, että Bernie Ecclestone on halunnut juuri tätä. Katsojat ovat haltioissaan, kun tulokset heittelevät. Williams tulee ja voittaa Barcelonassa, mutta ei ole seuraavassa kisassa missään jne.
Suurin yllättäjä?
– Romain Grosjean. Hän on ollut sensaatiomaisen nopea, vaikka tekeekin kokemattomuuttaan virheitä, Autosportin eläkeläistoimittaja aprikoi.

Tulipa pitkä tarina. Millaisia ajatuksia nämä mielipiteet herättävät ja kuka on se suurin yllättäjä?

Kommentoi